Seuraparlamentin toiminta urheiluseurojen ja kaupungin välisessä vuorovaikutuksessa: Case Tampere

Abstract

Tämän tutkielman keskeisimpänä tavoitteena on selvittää, miten urheiluseurojen ja kaupungin välissä toimiva seuraparlamentti on vaikuttanut näiden kahden eri tahon väliseen vuorovaikutukseen. Tutkielma toteutettiin tapaustutkimuksena Tampereen kaupungin seuraparlamentista. Tutkielman varsinaisena tutkimuskysymyksenä on, miten seuraparlamentti on vaikuttanut urheiluseurojen ja kaupungin väliseen vuorovaikutukseen? Tutkimuksen alakysymysten avulla pyritään löytämään vastauksia siihen, millaisia vaikutusmahdollisuuksia urheiluseuroilla on seuraparlamentin toimintaan ja miten toiminnassa on varmistettu, että kaikki saavat äänensä kuulluksi. Näiden kysymysten avulla pyritään saamaan kokonaisvaltainen kuva seuraparlamentin merkityksestä ja roolista urheiluseurojen toiminnassa tänä päivänä. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään aiemman tutkimuksen avulla urheiluseuroja ja niiden toimintaa osana kolmatta sektoria. Tämän lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään kuntien ja kolmannen sektorin välisiä suhteita ja niihin liittyviä muutoksia sekä kunnan ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä ja sen erilaisia muotoja. Urheiluseurojen 1990-luvun alkupuolella alkanut ammattimaistuminen on kasvattanut urheiluseurojen välisiä eroja, joka on osaltaan johtanut siihen, että suuremmilla resursseilla toimivat seurat ovat jättäneet osittain pienemmät seurat taakseen. Samaan aikaan julkinen hallinto on pyrkinyt uudistumaan ja toimintaa onkin yritetty viedä yhä enemmän yhteistyötä mahdollistaviin malleihin. Uudistuksessa esimerkiksi yritykset, paikalliset asukkaat ja kolmannella sektorilla toimivat urheiluseurat ovat tavoitteena osallistaa yhä enemmän osaksi kaupungin päätöksentekoprosessin eri vaiheita. Seuraparlamentin voidaan katsoa saaneen alkunsa tämänkaltaisesta hallinnon osallistamiseen pyrkivästä uudistuksesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2024 yhteensä kolmessa eri haastattelussa, joissa haasteltavina toimi Tampereen seuraparlamentin urheiluseuraedustajia. Aineistonkeruumenetelmäksi valikoitui teemahaastattelu, sillä se antaa haastattelijalle tarvittaessa mahdollisuuden joustaa haastattelurungosta ja haastateltavalle mahdollisuuden valita, mistä hän haluaa vapaasti puhua. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista lähestymistapaa, joka antaa parhaat edellytykset tutkia aihetta, josta ei ole olemassa paljoa aiempaa tutkimustietoa. Aineistosta syntyi laaja-alainen kokonaisuus, josta löytyi paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös runsaasti erilaisia näkökulmia. Analyysin tuloksien perusteella seuraparlamentin voidaan tulkita edelleen hakevan paikkaansa vuorovaikutuksessa kaupungin ja urheiluseurojen välissä. Eri kokoiset urheiluseurat saavat seuraparlamentin kautta omaan toimintaansa hieman toistaan poikkeavia merkityksiä. Pienemmille seuroille on tärkeää keskustella niin sanotuista resurssiasioista, kun taas suuremmat seurat saavat merkityksensä kaupungin tiedonvälityskanavana. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että seuraparlamentin nykymuotoinen toiminta ja etenkin siihen kyteytyvä viestintä kaipaavat urheiluseurojen näkökulman mukaan kehitystoimia. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa voitaisiinkin keskittyä esimerkiksi kaupungin tai seuraparlamentin ulkopuolisten urheiluseurojen näkökulmiin aiheesta.