Tunteiden monet sävyt : Lapsuuden haitallisten kokemusten, neuroottisuuden ja tunteiden erottelukyvyn väliset yhteydet

Abstract

Lapsuuden haitallisten kokemusten tiedetään olevan yhteydessä monenlaisiin tunne-elämän haasteisiin myöhemmällä iällä, mutta yhteyttä tunteiden erottelukykyyn on tutkittu niukasti. Tunteiden erottelukyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä erotella tunteita toisistaan, ja se on keskeistä etenkin tunteiden tunnistamisen, säätelemisen ja käsittelemisen kannalta. Heikko tunteiden erottelukyky sen sijaan voi aiheuttaa merkittäviä haasteita tunne-elämälle. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään myös yksilöllisillä ominaisuuksilla olevan merkitystä siihen, miten voimakkaasti ympäristö meihin vaikuttaa. Tästä syystä halusimme tarkastella neuroottisuuden vaikutusta lapsuuden haitallisten kokemusten ja tunteiden erottelukyvyn välillä, sillä neuroottisuus vaikuttaa vahvasti yksilöiden tunnekokemuksiin lisäten esimerkiksi taipumusta kokea voimakkaita kielteisiä tunteita. Tämän tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena oli selvittää lapsuuden haitallisten kokemusten, neuroottisuuden ja tunteiden erottelukyvyn välisiä yhteyksiä sekä kielteisten että myönteisten tunteiden erottelukykyyn.

Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä tarkastelimme ovatko lapsuuden haitalliset kokemukset yhteydessä tunteiden erottelukykyyn. Toisena tutkimuskysymyksenä selvitimme, moderoiko neuroottisuus lapsuuden haitallisten kokemusten ja tunteiden erottelukyvyn välistä yhteyttä. Lisäksi olimme kiinnostuneita tarkastelemaan, kuvastaako neuroottisuuden mahdollisesti moderoivaa vaikutusta enemmän haavoittuvuus- stressi-malli vai erilaisen herkkyyden malli. Hypoteeseina olivat, että lapsuuden haitalliset kokemukset heikentävät yksilön tunteiden erottelukykyä ja että neuroottisuus voimistaa yhteyttä lapsuuden haitallisten kokemusten ja tunteiden erottelukyvyn välillä.

Käyttämämme aineisto on kerätty vuonna 2017 osana Päivittäiset Tunteet -projektia. Tutkittavat rekrytoitiin Tampereen yliopiston sähköpostilistojen sekä kampusalueella jaettujen mainoslehtisten avulla. Lopullinen aineisto muodostui 110 vapaaehtoisesta tutkittavasta, joista suurin osa oli naisia ja korkeakouluopiskelijoita. Tutkittavien lapsuuden haitallisia kokemuksia ja neuroottisuutta kartoitettiin kyselylomakkeella, ja tunteiden erottelukykyä mitattiin seuraamalla tutkittavien arjessa kokemia tunteita viikon ajan kokemusotantamenetelmää hyödyntäen. Tulosten analyyseissa käytettiin IBM SPSS Statistics 29 - ohjelmistoa ja tutkimuskysymyksiin vastattiin hyödyntämällä lineaarista regressioanalyysia.

Asettamamme hypoteesit eivät saaneet tukea tutkimuksessamme. Tulostemme mukaan lapsuuden haitalliset kokemukset eivät olleet yhteydessä tutkittavien kielteisten tai myönteisten tunteiden erottelukykyyn, eikä neuroottisuus moderoinut tätä yhteyttä. Toisin sanoen, lapsuuden haitalliset kokemukset eivät vaikuta heikentävän yksiöiden kykyä erotella eri tunteita toisistaan, eikä yksilöiden neuroottisuudella havaittu olevan vaikutusta tähän yhteyteen. Nämä löydökset ovat yllättäviä, sillä aikaisemmat tutkimukset ovat lähes poikkeuksetta yhdistäneet lapsuuden haitalliset kokemukset moniin tunne-elämän haasteisiin, minkä lisäksi neuroottisuuden tiedetään jo itsessään olevan riskitekijä tunne-elämälle. Vaikuttaisi siltä, etteivät lapsuuden haitallisten kokemusten aiheuttamat seuraukset kuitenkaan kosketa tunteiden erottelukykyä. Tunteiden erottelukyky on mahdollisesti paremmin ympäristön kielteisiä vaikutuksia kestävä tunne-elämän taito. Lisäksi erilaiset suojaavat tekijät voivat osaltaan tukea tunteiden erottelukyvyn kehittymistä lapsuuden haitallisista kokemuksista huolimatta.