Yritysten välisen yhteistyön edistäminen tulosperusteisessa hankinnassa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka edistää yhteistyötä tulosperusteista hankintaa hyödyntävässä toimitusketjussa. Tulosperusteinen hankinta on hankintatoimen muoto, jonka keskeisinä tavoitteina on lisätä tuottavuutta ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista toimitusketjussa liittämällä toimittajalle maksettava korvaus ennalta sovittuihin tulostavoitteisiin.Tässä työssä tutkitaan yhteistyön edistämistä tulosperusteisissa hankintasuhteissa yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen sekä riskinjaon kannalta. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena perustuen vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kirjallisuushaut tehtiin Scopus -tietokannassa. Tutkimuksen tarkastellun kirjallisuuden perusteella yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen edistämisessä merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa ymmärrys eri kannustinjärjestelmien vaikutuksesta toimittajakäyttäytymiseen sekä sopimuksellinen selkeys epävarmuuden välttämiseksi. Myös tilaajan antamien syötteiden vaikutuksen mittaaminen yhdessä toimittajan suorituskyvyn kanssa lisää edellytyksiä yhteistyölle ja vähentää tilaajan syötteiden aiheuttamaa epävarmuutta sekä tilaajan yhteistyötä rapauttavaa opportunismia. Lisäksi tutkimustulokset korostavat oppimisen merkittävää roolia yhteistyötä edistävien sopimuskäytänteiden löytämisessä ja kehittämisessä. Kokemus vastapuolen reaktiosta erilaisiin kannustimiin mahdollistaa sopimusten uudelleen muotoilun yhteistyötä edistävään suuntaan. Toimittajalle riskiä siirtävän tulosperusteisen hankinnan käyttöönotto ja toimiva yhteistyö siinä, edellyttävät reiluksi koetun riskin jaon. Jotta reiluksi koetulla riskinjaolla voidaan edistää yhteistyötä tulosperusteisessa hankinnassa, tulee tuntea tulosperusteisen hankinnalle tyypilliset riskilähteet sekä tekijät, jotka vaikuttavat valmiuteen hyväksyä tulosperusteisen hankinnan tuomia riskejä. Katsaus tunnisti merkittävänä keinona riskinjaon koetun reiluuden edistämisessä tulosperusteisuuden rajoittamisen toimittajan prosessin niihin osiin, jotka ovat hallinnassa ja joihin toimittaja kokee voivansa vaikuttaa. Lisäksi esille nousi oppimisen ja jatkuvan parantamisen rooli myös reiluksi koetun riskinjaon kehittämisen osalta.