Suomalaisen koululaitoksen ja koulurakentamisen kehitys : Kohti ihanteellista oppimisympäristöä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoite on koota yhteen nykytiedon valossa peruskoulun koulurakennuksen suunnittelua keskeisesti ohjaavat tekijät ja näiden kautta saavuttaa laaja ymmärrys nykyvaatimukset täyttävän ihanteellisen koulurakennuksen suunnittelemiseksi. Tutkimus rajataan koskemaan peruskoulua ja siihen rinnasteisia historiallisia koululaitoksen osia. Tässä tutkimuksessa koulurakentaminen ymmärretään laajasti osana ajallista jatkumoa, jossa valitut suunnitteluratkaisut ovat osa pidempiä koululaitoksen, tieteen, pedagogiikan, lainsäädännön ja ympäröivän yhteiskunnan kehityskulkuja. Vain menetelmiä trianguloimalla voidaan koulurakentamisesta saada kattava kuva. Tutkimuksessa kartoitetaan tutkimuskirjallisuutta sekä analysoidaan suunnitteluasiakirjoja ja tilastotietoja. Käsitystä täydennetään haastatteluilla.

Historiallisen näkökulman kautta tarkasteltuna koulurakentaminen näyttäytyy pitkänä ajallisena jatkumona. Koulusuunnittelu on paljon velkaa etenkin 1900-luvun aikana tehdyille moninaisille tilallisille kokeiluille. Tilojensa typologioissa solukoulujen, keskeishallikoulujen ja avotilakoulujen ominaisuuksia yhdistelevät nykykoulurakennukset ammentavat ominaisuuksia historiasta. Nykyistä, avonaisia oppimistiloja koskevaa, diskurssia käytiin jo 1820-luvulla. Tiukka luokkahuonejako voitti 150 vuoden ajaksi, kunnes asia nousi uudestaan pöydälle peruskoulun syntymisen yhteydessä.

Koulurakennusten koko kasvaa ja ne saavat entistä spesifisempiä erityistiloja. Ne saavat myös täysin uudentyyppisiä muodonantoja, mikä osittain selittyy yhä useampien kunnallisten toimintojen sijoittamisella samaan rakennukseen koulutoimintojen kanssa. Massoittelut eivät nykykoulurakennuksissa yhdisty tilalliseen typologiaan yhtä vahvasti kuin ennen. Haluttaessa projisoida koulurakentamisen tulevaisuutta, on hyödyllistä keskittyä havaitsemaan etenkin yhteiskunnallisia ja koulujärjestelmään liittyviä muutoksia.

Koulurakennushanke on harvinainen mahdollisuutena kehittää sekä koulun että alueen toimintaa. Hyvässä koulurakentamishankkeessa kunta saavuttaa useita strategisia tavoitteita yhdellä rakennushankkeella.

Kouluverkko supistuu edelleen ja keskittyy tiiviisti asutuille alueille. Koulurakennuskanta on osin vanhaa ja huonokuntoista. Uusien koulurakennusten rakentaminen on maltillista. Perusopetuksen kokonaiskäyttömenot sekä korjaushankkeisiin ja uudisrakennushankeisiin käytetty rahamäärä nousevat. Uudet koulurakennukset voidaan ominaisuuksiensa perusteella jakaa noppaan, puikkoon, kaareen, sormiin, tähteen, kiteeseen. Nykykoulut yhdistelevät yksilöllisesti näitä päätyyppejä muun muassa hyväksi todetun oppimissoluperiaatteen ympärille.

Onnistunut koulurakennus tarkoittaa kunnalle, opettajille, oppilaille, lainsäätäjälle sekä muille alueen asukkaille erilaisia asioita. Onnistunut koulurakennus kannustaa oppilasta oppimaan ja kokeilemaan. Ihanteellisessa ympäristössä yhdistyvät onnistunut ergonomia, estetiikka, kodikkuus, akustiikka, siisteys sekä oppimista tukeva piha-alue. Onnistunut koulurakennus tarjoaa virikkeitä luovuuden ja oppimisen tehostamiseksi, mutta mahdollistaa tarvittaessa myös virikkeiden ja tilan tiukan rajaamisen, oppimista haittaavien ärsykkeiden vähentämiseksi.