”Miksi pitää tulla sekoilemaan ruiskujen ja neulojen kanssa yleisiin tiloihin tai ihmisten ilmoille?”: Kategoria-analyysi huumeidenkäyttäjistä verkkouutisten keskusteluissa

Abstract

Uusliberalistissa yhteiskunnassa korostuu yksilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Sosiaali- ja terveyspalveluissa uusliberalistiset poliittiset valinnat näkyvät asiakkaan oman aktiivisuuden korostumisena. Marginalisoituneille huumeidenkäyttäjille tämä merkitsee palvelujen saatavuuden heikentymistä ja niihin pääsemisen hankaloitumista. Huumeiden käyttöön liittyvä stigma vaikuttaa negatiivisesti huumehoitoon hakeutumiseen sekä hoidon toteutumiseen. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaisia ominaisuuksia ja merkityksiä verkkouutisten keskusteluissa liitetään huumeidenkäyttäjiin, sekä millaista moraalista arvottamista niissä tullaan tehneeksi.

Tutkielmani teoreettisena taustana toimii Harold Garfinkelin etnometodologia, jossa ollaan kiinnostuneita ihmisten omilla käytännöillään luomista arkielämän järjestyksistä. Tutkielmassani menetelmänä toimii etnometodologian alasuuntaus, Harvey Sacksin kategoria-analyysi. Kategorisointi on ihmisten välisen vuorovaikutuksen olennainen väline; ihmiset luokittelevat asioita järjestääkseen maailmaa ja ymmärtääkseen toisiaan. Kategorioiden tutkiminen mahdollistaa sen tarkastelun, millaisia kulttuurisesti jaettuja merkityksiä kategorisointi tuo näkyviin.

Aineistoni koostuu neljään keväällä 2020 julkaistuun Helsingin Sanomien verkkouutisartikkeliin kirjoitetuista lukijoiden kommenteista. Artikkelit käsittelevät huumeiden käyttöä, huumehoitoa sekä käyttöhuoneita. Aineistossa on 57 kommenttia, jotka käsittelevät huumeidenkäyttäjiä ja käyttöä. Analyysiprosessi koostui artikkelien ja keskustelujen lukemisesta useaan kertaan ja yhtenevien huumeidenkäyttäjiin liitettyjen ominaisuuksien tunnistamisesta. Muodostin aineistosta neljä kategoriaominaisuudeksi kutsumaani ryhmää, jotka nimesin seuraavasti: huumeidenkäyttäjä häiriöitä aiheuttavana rikollisena, huumeidenkäyttäjä normaalista poikkeavana ihmisenä, huumeidenkäyttäjä toivottomana tapauksena ja huumeidenkäyttäjä sairaana, potilaana ja hoivan kohteena.

Huumeidenkäyttäjä häiriöitä aiheuttavana rikollisena merkityksellistyi henkilönä, jonka potentiaalisesti aiheuttamat häiriötilanteet rikkovat julkisten tilojen normaalia järjestystä. Huumeidenkäyttäjä normaalista poikkeavana ihmisenä määrittyi alisteisena suhteessa muihin, tavallisiin ihmisiin. Huumeidenkäyttäjä toivottomana tapauksena tuli aineistossa määritellyksi kaiken avun ulottumattomissa olevana ihmisenä, johon käytetyt julkiset varat ovat hukkaan heitettyjä. Huumeidenkäyttäjä sairaana, potilaana ja hoivan kohteena merkityksellistyi erityisesti riippuvuuden kautta. Riippuvuus näyttäytyi käyttäjää kontrolloivana sairautena, johon liittyi käsitys koko elämän mittaisesta epäluotettavuudesta.

Kategoriaominaisuuksia yhdisti erityisesti toiseus, moraalittomuus ja paheellisuus. Huumeiden käyttö merkityksellistyi aineistossa muuttumattomaksi ja pakonomaiseksi toiminnaksi. Huumeidenkäyttäjiin liitetty negatiivinen stigma elää voimakkaasti ihmisten mielikuvissa ja heidän tavassaan puhua huumeidenkäyttäjistä. Näillä huumeidenkäyttäjiin liitetyillä merkityksillä on todellista vaikutusta siihen, miten huumeidenkäyttäjät tulevat yhteiskunnassa kohdatuiksi ja kuinka saavutettavina palvelut käyttäjille näyttäytyvät. Negatiiviset asenteet vaikuttavat siten huumepolitiikan tavoitteiden ja huumehoidon toteutumiseen Suomessa.