''Noin sitä prinsessoidaan!'': Sukupuoliroolien kuvaus uusissa lastenelokuvissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin naisten ja miesten sukupuolirooleja kuvataan varhaiskasvatusikäisille lapsille suunnatuissa uusissa lastenelokuvissa, ja ovatko ne yhteiskunnan luomien stereotyyppisten käsitysten mukaisia. Sukupuoliroolit ovat yleistettyjä olettamuksia sukupuolelle ominaisesta käyttäytymisestä, pukeutumisesta sekä rooleista ja muista ominaisuuksista. Tämä perustuu stereotyyppiseen sukupuolijaotteluun, jossa sukupuolten ominaisuudet määritellään joko feminiiniseksi tai maskuliiniseksi. Lastenelokuvat voivat tutkitusti muokata muun muassa lasten asenteita ja käsitystä niin itsestä kuin muistakin ihmisistä. Täten sukupuolierojen painottamisella lastenelokuvissa on vaikutusta siihen, millaisia asioita lapset oppivat sukupuolelle sopivasta käyttäytymisestä, ulkonäöstä sekä kyvykkyydestä ja mahdollisuuksista.

Tutkimus toteutettiin analysoimalla viittä 2020-luvun tilastollisesti katsotuimpien lastenelokuvien joukkoon kuuluvaa elokuvaa Suomessa. Analysoitava aineisto koostui sekä kotimaisista että ulkomaisista elokuvista, jotka katsottiin eri suoratoistopalveluista. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla elokuva-aineistosta etsittiin samaa ilmiötä kuvaavia kokonaisuuksia ja tehdyt havainnot luokiteltiin. Tutkimus vastasi kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten sukupuolirooleja kuvataan uusissa lastenelokuvissa hahmojen käyttäytymisen, luonteenpiirteiden ja ulkonäön kautta? 2. Vahvistavatko vai haastavatko uudet lastenelokuvat yhteiskunnallisia stereotyyppisiä sukupuolirooleja?

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käyttäytymisen ja luonteenpiirteiden osalta mieshahmot esitettiin stereotypioiden mukaisesti pääosin naishahmoja aggressiivisempina ja julmempina. On kuitenkin huomattava, että mieshahmojen piirteisiin kuuluivat stereotypioita rikkoen myös esimerkiksi herkkyys ja epävarmuus. Naishahmoja kuvattiin puolestaan valtaosin rohkeina, päättäväisinä, empaattisina ja avuliaina. Stereotypioita haastaen naishahmot olivat suurimmassa osassa elokuvista hyvin hallitsevassa roolissa. Tulosten perusteella lisäksi stereotyyppiset ulkonäköihanteet ovat osittain edelleen läsnä nykyajan lastenelokuvissa, mutta ihanteita on pyritty rikkomaan luomalla esimerkiksi kehonrakenteelta moninaisempia hahmoja. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että tutkimukseni osuu yhteen nykyisen tutkimustiedon kanssa, joka osoittaa lastenelokuvien sukupuoliedustuksen muuttuneen kohti tasa-arvoisempaa suuntaa. Tästä huolimatta sukupuolistereotypiat ilmenevät edelleen lastenelokuvissa ja näin ollen jatkavat vaikuttamistaan lapsiin.