"Yritän kyllä aina muistaa sanoa miten ylpeä olen": Esioppilaiden vanhempien tavat kehua ja kannustaa lastaan ja näissä ilmenevät ajattelutavat

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin esioppilaiden vanhempien tapoja kehua ja kannustaa lastaan, sekä kuinka vanhempien tavoissa kehua ja kannustaa näyttäytyivät vanhempien omat ajattelutapojen piirteet. Lisäksi tutkimus perehtyi siihen, mitä vanhemmat itse ajattelivat älykkyydestä ja sen muovautuvuudesta. Tutkimuksen viitekehyksenä toimi Carol Dweckin (2000) teoria kasvun ajattelutavasta ja muuttumattomasta ajattelutavasta. Ajattelutavoille ominaista on, että ne ohjaavat yksilön ajattelua ja motivaatiota, sekä sitä kuinka yksilö reagoi ja tekee päätöksiä. Jako kahteen tapaan perustuukin siihen, miten yksilö kokee erilaiset ominaisuudet. Kasvun ajattelutavalle tyypillisiä piirteitä ovat sinnikkyys, taito nähdä haastavat tilanteet positiivisina ja kyky oppia ja kehittyä. Muuttumattomalle ajattelutavalle tyypillisiä piirteitä ovat halu näyttää älykkäälle ulospäin, halu luovuttaa helpommin sekä epäonnistumisen näkeminen omana kyvyttömyytenä. Tärkeää on huomioida, että ajattelutapojen mukaiset reagointi- ja ajattelutavat eivät ole yksiselitteistä. Yksilö voi sijoittua ajattelutapojen janalla myös keskelle, sillä ajattelutapojen ilmeneminen voi olla hyvinkin tilannesidonnaista. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on nostaa esiin tietoa, jota määrällisen tutkimuksen indekseillä ei ole mahdollista saavuttaa. Tässä tutkimuksessa laadullinen tutkimus pyrki nostamaan esiin vanhempien tapoja kannustaa ja kehua lastaan. Tutkimusaineistoa lähestyttiin myös fenomenologishermeneuttisesta perinteestä. Tutkimushaastatteluja toteutettiin yhteensä yhdeksän kappaletta. Kahdeksan haastateltavaa antoi luvan käyttää haastatteluaineistoa tässä tutkimuksessa. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkimus osoitti, että kaikki vanhemmat kehuvat ja kannustavat omaa lastaan sanallisesti. Kuusi vanhempaa käyttävät apunaan kehonkieltä ja erilaisia ilmeitä ja eleitä. Lisäksi vanhemmat näkevät kannustuksena yhteisen ajanvieton, keskusteluyhteyden ja aikuisen läsnäolon. Myös positiivisen ilmapiirin ylläpito oli vanhemmille tärkeä tapa kannustaa lasta suoriutumaan. Palautteen antaminen koettiin myös tärkeänä. Vanhempien omat ajattelumallien piirteet nousivat esiin erityisesti siinä, antoiko vanhempi piirrekeskeistä vai prosessikeskeistä palautetta. Lisäksi vanhempien reagointitavat erilaisissa arjen tilanteissa ennustivat sitä, millaisia ajattelutapojen piirteitä vanhempi edusti. Vanhempien omien ajattelutapojen ominaisuudet nousivat esiin myös vanhempien kertoessa omia ajatuksiaan älykkyydestä ja sen muovautuvuudesta. Kuusi vanhempaa piti älykkyyttä hyvinkin muovautuvana, kun kaksi vanhempaa toi esiin älykkyyden rajallisuuden. Vanhemman oman ajattelutavan piirteiden ilmenemisen myötä varhaiskasvatuksen henkilöstö pystyy antamaan lapselle enemmän prosessikeskeistä palautetta tukeakseen lapsen omaa kasvun ajattelutapaa.