Sisäisen tarkastuksen riippumattomuuden määritelmä hyvinvointialuelainsäädännössä
Heiskanen, Tatu (2024)
Heiskanen, Tatu
2024
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404234233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404234233
Tiivistelmä
Hyvinvointialueiden muodostaminen oli yksi Suomen historian merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Uudistuksessa luotiin kokonaan uusi hallinnon taso. Hyvinvointialueet ovat ensimmäinen julkishallinnon taso, jossa sisäisen tarkastuksen järjestäminen on laissa määrätty pakolliseksi. Tässä tutkielmassa selvitetään lainopilliisin metodein, mitä hyvinvointialuelain 51 §:ssä säädetty sisäisen tarkastuksen riippumattomuus merkitsee. Riippumattomuus on yksi sisäisen tarkastuksen pääperiaatteista. Riippumattomuuden toteutuessa sisäinen tarkastus toimii tehokkaasti ja sen tavoitteet pääsevät toteutumaan. Määritelmää selvitetään myös muun lainsäädännön ja kansainvälisten ammattistandardien kautta.
Tutkimuksessa käytetään eri lainopillisia tulkintametodeja tutkimusongelman selvittämiseen. Pääasiallisena aineistona toimii ajankohtainen lainsäädäntö, lain esityöt, sisäisen tarkastuksen kansainväliset ammattistandardit sekä erilaiset ministeriöiden selvitykset ja ohjeet. Lainsäädännön määritelmä sisäisen tarkastuksen riippumattomuudelle on suppea. Tämän myötä riippumattomuus -termin määritelmää tarkastellaan myös tilintarkastuslaista analogisen tulkinnan avulla.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, ettei sisäisen tarkastuksen riippumattomuus ole yksiselitteinen käsite. Riippumattomuuteen ja sen sääntelyyn liittyy käsitteen abstraktin luonteen takia haasteita. Myös sisäisen tarkastuksen sääntelyn vähäisyys tuo haasteita. Riippumattomuuden ollessa yksi sisäisen tarkastuksen pääperiaatteita ja jopa toiminnan perusta, tulisi sääntelyä kehittää. Tämä on tärkeää sisäisen tarkastuksen toimivuuden kannalta sekä hyvinvointialueiden henkilöstön oikeusturvan kannalta. Suurimpia uhkia riippumattomuuteen liittyen ovat tiedonsaantioikeuksien rajoittaminen, tarkastussuunnitelmiin vaikuttaminen sekä sisäisten tarkastajien kokema painostus lieventää tai muuttaa tarkastuksessa ilmi tulleita havaintoja. Sääntelyn kehittäminen vahvistaisi sisäisen tarkastuksen asemaa, toisi oikeusturvaa ja edistäisi tehokkuutta.
Tutkimuksessa käytetään eri lainopillisia tulkintametodeja tutkimusongelman selvittämiseen. Pääasiallisena aineistona toimii ajankohtainen lainsäädäntö, lain esityöt, sisäisen tarkastuksen kansainväliset ammattistandardit sekä erilaiset ministeriöiden selvitykset ja ohjeet. Lainsäädännön määritelmä sisäisen tarkastuksen riippumattomuudelle on suppea. Tämän myötä riippumattomuus -termin määritelmää tarkastellaan myös tilintarkastuslaista analogisen tulkinnan avulla.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, ettei sisäisen tarkastuksen riippumattomuus ole yksiselitteinen käsite. Riippumattomuuteen ja sen sääntelyyn liittyy käsitteen abstraktin luonteen takia haasteita. Myös sisäisen tarkastuksen sääntelyn vähäisyys tuo haasteita. Riippumattomuuden ollessa yksi sisäisen tarkastuksen pääperiaatteita ja jopa toiminnan perusta, tulisi sääntelyä kehittää. Tämä on tärkeää sisäisen tarkastuksen toimivuuden kannalta sekä hyvinvointialueiden henkilöstön oikeusturvan kannalta. Suurimpia uhkia riippumattomuuteen liittyen ovat tiedonsaantioikeuksien rajoittaminen, tarkastussuunnitelmiin vaikuttaminen sekä sisäisten tarkastajien kokema painostus lieventää tai muuttaa tarkastuksessa ilmi tulleita havaintoja. Sääntelyn kehittäminen vahvistaisi sisäisen tarkastuksen asemaa, toisi oikeusturvaa ja edistäisi tehokkuutta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10016]