Korruptio Euroopan unionissa: Tapausanalyysi komission toimista kartellitapauksissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan komissiota Euroopan unionin kilpailulainsäädännön valvojana. Komissiolla on vastuu kartellien tutkinnasta, syyttämisestä sekä kartelliin osallistumisesta langetettavien rangaistuksien määräämisestä. Kuitenkin komission toimivalta perustuu hallinnollisten sanktioiden määräämiseen juridisesti sitovien sanktioiden sijaan. Tästä järjestelmästä onkin käyty aiemmin keskustelua, sillä osa on sitä mieltä, että kartelliin osallistuneille yrityksille tulisi voida langettaa juridisesti sitovia sanktioita, kun taas osa on sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on vallan kolmijako-opin vastainen. Tämän tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on tulkita, mitä nykyisen kilpailulainsäädännön 101 (1) artiklan vastaisella markkinoille soveltumattomilla ja kielletyillä sopimuksilla tarkoitetaan. Tutkimus pyrkii myös selvittämään, mitä Euroopan unionin tasolla on tehtävissä rangaistakseen tällaiseen kiellettynä pidettävään toimintaan osallistumisesta, ja onko nykyinen sääntely riittävää vai tulisiko lainsäädäntöä muuttaa.

Komissio on omassa puheessaan vuonna 2014 linjannut, että se pitää kartelliin osallistumista vakavimpana rikkomuksena Euroopan unionin kilpailulainsäädäntöä vastaan. Tämän vuoksi onkin mielenkiintoista paneutua siihen, millaisia keinoja komissiolla todellisuudessa on käytössään torjua kartellimuotoista toimintaa. Lisäksi on mielenkiintoista pohtia näiden käytettävissä olevien keinojen vaikuttavuutta estää yrityksiä osallistumasta kiellettyinä pidettäviin sopimuksiin.

Tutkimus on toteutettu oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Tutkimuksessa tulkitaan voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä komission keinoja torjua sen vastaista toimintaa. Tutkimus pohjaa ennen kaikkea Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaan sekä komission antamiin tiedonantoihin koskien sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa sekä SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa menettelyissä sovellettavista käytännesääntöjä.