Voiko kone ajatella?: Tekoälyn varhaishistoriaa Descartesin, Lovelacen ja Turingin silmin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä kolme tekoälyn kehityksen kannalta merkittävää tieteentekijää on ajatellut vahvasta tekoälystä, eli koneiden kyvystä ajatella, sekä miten ja miksi käsitykset ovat muuttuneet eri aikakausina, ja miten ne suhtautuvat nykykäsityksiin vahvasta tekoälystä. Aineistona käytettiin René Descartesin, Ada Lovelacen ja Alan Turingin tieteellisiä tekstejä julkaisuista Metodin esitys, Notes by the Translator ja Computing Machinery and Intelligence. Tutkimus oli vertailevaa tutkimusta ja sen toteutustapana oli aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Aikaisempaa tutkimusta vastaavista aiheista on melko vähän, varsinkin historian tieteenalalla, ja etenkin vertaileva tutkimus eri aikakausien välillä on uusi keskustelunavaus.

Tarkastelussa olleet tieteentekijät ovat kolmelta eri aikakaudelta: René Descartes 1600-luvulta, Ada Lovelace 1800-luvulta ja Alan Turing 1900-luvulta. Tämän lisäksi tutkielmassa taustoitetaan lyhyesti tekoälyn syntyä ilmiönä antiikissa. Viidentenä ajallisena kontekstina toimii nykyaika, jota vasten tekoälyn kehityshistoriaa peilataan. Tieteentekijöiden ajattelun lisäksi jokaisen käsitellyn aikakauden tieteellisen kehityksen tilaa ja materiaalisia mahdollisuuksia kuvaillaan ja arvioidaan suhteessa ajattelijoiden näkemyksiin.

Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tarkastellut tieteentekijät eri aikoina ovat olleet yksimielisiä siitä, että vahvaa tekoälyä ei heidän aikanaan ole onnistuttu kehittämään. Myös nykyajassa tieteentekijät uskovat, että vahvaa tekoälyä ei ole onnistuttu kehittämään. Descartes ja Lovelace uskoivat myös, että vahvaa tekoälyä ei ole mahdollista saavuttaa. Turing sen sijaan uskoi, että vahva tekoäly on tulevaisuudessa mahdollista saavuttaa. Eri aikakausien väliset ajatteluerot kumpuavat osittain tieteen kehitysvaiheiden eroista eri aikakausina, mutta myös sillä, miten ajattelijat ovat suhtautuneet ihmisyyteen, älykkyyteen ja ajatteluun, on merkitystä. Tutkimuksen pohjalta voidaan myös tunnustaa tekoälyn kehityshistoria pitkäksi ja vaiherikkaaksi prosessiksi, joka on alkanut antiikista ja jatkunut läpi vuosisatojen vaihtelevalla aktiivisuudella tähän päivään saakka.