Valuva punctum: Vertailussa Roland Barthesin punctum ja valokuvan henkilökohtaiset kokemukset

Abstract

Roland Barthesin käsite punctum on yksi valokuvateorian käytetyimmistä käsitteistä. Se on vaikuttanut valokuvan tutkimukseen ja siitä käytävään keskusteluun siitä lähtien, kun Barthesin teos Valoisa huone (1985) julkaistiin. Barthes erottaa valokuvan kokemuksen kahteen osaan, studiumiin ja punctumiin, jossa studium on yleisen alue, ja punctumin kautta Barthes tarkastelee valokuvan hänessä synnyttämiä erityisiä kokemuksia. Kokemukset ovat hänen mukaansa henkilökohtaisia, vaikeita sanallistaa ja havaittavissa vain kokijalle itselleen. Punctum on Barthesin mukaan harvinainen, valokuvan yksityiskohdasta nouseva kokemus, ja toisaalta se tarkoittaa valokuvan aiheuttamaa ajallisen etäisyyden ja kuoleman kokemusta, joka sisältyy kaikkiin valokuviin.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutustun Barthesin kirjoituksiin valokuvasta ja punctumista. Tutkin, ovatko Barthesin havainnot punctumista yleispäteviä, vai voinko omien valokuvan synnyttämien kokemusten kautta löytää uusia näkökulmia valokuvan punctumiin. Tuotan autoetnografisen aineiston kokemuksistani valokuvan äärellä katselemalla dokumentaarisen valokuvan aikakauslehti Raw View’n kuudetta numeroa (2016) ja omia perhealbumikuviani ja kirjoittamalla vapaasti kokemuksistani. Tarkastelemani valokuva-aineisto koostuu 165 aikakauslehtikuvasta ja 55 kotialbumikuvasta. Tuotin aineiston 10 päivän aikana katselemalla kuvia ja kirjoittamalla tunnin päivässä, ja tuottamani autoetnografinen aineisto on laajuudeltaan 23 sivua.

Vertailen Barthesin punctumia autoetnografisessa aineistossa tekemiini havaintoihin. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että punctumin kokemuksissamme on sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia, ja lisäksi aineistostani löytyy näkökulmia, joita Barthes ei käsittele. Vertailun perusteella punctumin kokemuksiamme yhdistää se, että punctum on harvinainen, se perustuu indeksisyyteen ja synnyttää ajallisen etäisyyden kokemuksen sekä laajentumalla ruumiillisen, muistoja aktivoivan kokemuksen. Toisaalta vertailussa löytyy eriävä kokemus poseerauksen vaikutuksesta ja valokuvaajan roolista punctumin syntymisessä. Aineistoni lisäksi kyseenalaistaa punctumin ja studiumin jyrkän erottelun. Löydän aineistostani myös punctumiksi kutsumiani kokemuksia, joita Barthes ei käsittele. Niitä ovat valokuvaajan suhde omiin valokuviinsa, väärintunnistaminen kuvassa, ajallisen välimatkan lisäksi fyysinen välimatka sekä elämän kokemus valokuvassa. Tutkimukseni pohtii, että valokuvan ominaispiirteet ovat yhteydessä moniin punctumin kokemuksiin. Pohdin myös, että löytämieni erojen syitä voivat olla valokuvan käytön muuttuminen, ero valokuvien äärelle tulemisen motivaatiossa sekä taustani valokuvaajana. Punctumin käsitteen kautta valokuvista löytyy siis tutkimukseni perusteella sekä jaettuja ulottuvuuksia että henkilökohtaisia kokemuksia.

Hyödynnän Valoisan huoneen lukutavassani ja punctumin tulkinnassani käsitteen valuvaa ominaisuutta. Havaintojeni mukaan punctumista Valoisassa huoneessa käytetty kieli kannustaa käsitteen henkilökohtaisiin tulkintoihin. Käsitteenä punctum valuu yksinkertaisen käsitteenmäärittelyn yli, ja sen aiheuttama kokemus on eri valokuvien kohdalla erilainen.