Masentuneisuuden yhteys päivittäisiin tunteidensäätelystrategioihin

Abstract

Tunteidensäätelyn avulla yksilö pyrkii vaikuttamaan tunteidensa voimakkuuteen, kestoon ja ilmaisuun. Tunteidensäätely ja masentuneisuus ovat yhteydessä toisiinsa ja masennuksen onkin havaittu olevan yhteydessä lisääntyneeseen ruminaatioon ja suppressioon, sekä vähentyneeseen uudelleenarvioinnin käyttöön. Sosiaalisen tuen ja masentuneisuuden yhteyttä on tutkittu vähemmän, ja niiden yhteys ei ole yhtä yksiselitteinen. Suurin osa tunteidensäätelyn ja masentuneisuuden yhteyden tutkimuksista perustuu retrospektiivisiin itsearviointeihin, jotka ovat alttiita masennukseen liittyvän muistivinouman vaikutuksille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää masentuneisuuden yhteyttä kielteisten tunteiden, ruminaation, suppression, uudelleenarvioinnin ja sosiaalisen tuen etsinnän määrään päivittäisessä elämässä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä selvitimme, onko suurempi masentuneisuus yhteydessä lisääntyneisiin negatiivisiin tunteisiin ja toisessa, onko suurempi masentuneisuus yhteydessä suurempaan ruminaation ja suppression sekä vähempään uudelleenarvioinnin ja sosiaalisen tuen etsinnän käyttöön. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla tutkimme, säilyykö masentuneisuuden ja tunteidensäätelystrategioiden välinen yhteys, kun korkea negatiivisten tunteiden määrä huomioidaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Kehityksen ihmeet -tutkimusta. Tässä tutkimuksessa käytämme aineistoa, joka on kerätty tutkittavien ollessa 20–22-vuotiaita. Masentuneisuutta mitattiin itsearviointina BASC3-SRP-A-mittarin avulla. Tunteidensäätelystrategioiden käyttöä ja negatiivisten tunteiden määrää mitattiin puolestaan ecological momentary assessment (EMA) -menetelmällä, jossa osallistujat arvioivat tunteidensäätelystrategioidensa käyttöä ja negatiivisten tunteidensa määrää välillä 0–100 seitsemän päivän ajan, 10 kertaa päivässä. Tutkimuksen tulokset tukivat hypoteesejamme osittain. Suurempi masentuneisuus oli yhteydessä suurempaan negatiivisten tunteiden määrään, sekä suurempaan ruminaation ja suppression käyttöön. Masentuneisuus ei kuitenkaan ollut yhteydessä uudelleenarviointiin ja sosiaalisen tuen etsintään. Kun kielteisten tunteiden vaikutus otettiin huomioon, masentuneisuudella ei enää ilmennyt yhteyttä mihinkään tunteidensäätelystrategiaan. Näiden tulosten pohjalta on mahdollista kyseenalaistaa mallia, jonka mukaan tunteidensäätely olisi masennuksen ytimessä. Tulevaisuudessa olisi aiheellista tutkia mediaatiomallin avulla, olisiko tunteidensäätely kuitenkin ennemmin seurausta siitä, että masentuneet oireilevat kielteisiä tunteita.