Toivon avulla elämässä eteenpäin: Toivon jäsentyminen sosiaalityön käytännöissä

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma on laadullinen review-tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää, miten toivo jäsentyy sosiaalityön käytännöissä. Toivo aiheena nousee esiin siitä ajatuksesta, että toivon avulla on mahdollista saada aikaan muutosta. Aihetta pohjustaa myös nykyinen maailmantilanne ja toivon merkityksellisyys sen muuttamisessa. Tutkimusaihetta taustoitetaan määrittelemällä toivon monimuotoisuutta sekä käsitteenä että ilmiönä. Lisäksi taustoituksessa tulee ilmi toivon yhteys positiiviseen psykologiaan, joka on samalla tutkielman teoreettinen viitekehys. Tutkielman aineisto koostuu yhdestätoista tieteellisestä ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joiden analyysi toteutetaan teemoittelun avulla.

Aineiston analyysin tulokset on jaettu neljään kohtaan, jotka ovat toivo kokemuksina, toivon moninaiset merkitykset sosiaalityön käytännöissä, toivo osana työntekijän ja asiakkaan hyvinvointia ja toivo työvälineenä. Toivo asiakkaiden kokemuksina jäsentyy tavoitteina, selviytymisenä ja positiivisuutena. Työntekijöiden kokemukset toivosta liittyvät puolestaan rauhallisuuteen, positiiviseen maailmankuvaan, tavoitteisiin ja toivoon työvälineenä. Toivo saa myös monenlaisia merkityksiä sosiaalityön käytännöissä, sillä toivo jäsentyy osana toipumista, sopeutumista ja prosessityöskentelyä. Lisäksi toivolla on osoitettu olevan lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin kohdalla. Toivoa voidaan siis hyödyntää eräänlaisena työvälineenä tavoitteiden saavuttamisessa, prosessien läpiviemisessä ja hyvinvoinnin tukena.

Tulokset ovat tärkeitä, sillä ne osoittavat, että toivolla on aidosti käyttöarvoa sosiaalityön käytännöissä. Tämä puolestaan kannustaa aiempaa vahvempaan tutkimukseen ja aiheen esille tuomiseen. Toivolla voisi olla monenlaisia mahdollisia sovelluskohteita sekä suunnitelmallisessa asiakastyössä että myös muilla sosiaalityön areenoilla, kuten rakenteellisessa sosiaalityössä. Tarvittaisiin kuitenkin enemmän tutkimusta, jotta toivoa kokonaisuudessaan voitaisiin hyödyntää enemmän. Lisäksi toivosta voitaisiin puhua enemmän jo sosiaalityön koulutuksessa ja tuoda sen merkitystä näin esille.