Lastensuojelu desistanssin tukena: Kirjallisuuskatsaus lapsen rikollisesta käyttäytymisestä ja lastensuojelutyöstä
Räty, Veera (2024)
Räty, Veera
2024
Sosiaalityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-03-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403072730
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202403072730
Tiivistelmä
Julkisessa keskustelussa on ollut esillä huolestuttava kehityskulku siitä, miten lasten rikollinen käyttäytyminen ja erityisesti väkivalta- ja ryöstörikollisuus ovat lisääntyneet. Integratiivinen kirjallisuuskatsaus käsittelee lapsen rikollista käyttäytymistä, desistanssia ja sosiaalityöntekijän perheeseen ja lapseen kohdistamaa tukea kansainvälisten tutkimusten avulla. Tavoitteena on selvittää lapsen desistanssia tukevia tekijöitä sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijän lapseen ja perheeseen kohdistamaa tukea. Sosiaalityöntekijän antamaan tukeen sisältyy konkreettisia toimia sekä toiveita ja odotuksia siitä, millaisiin asioihin viranomaistoiminnassa tulisi kiinnittää huomiota.
Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta empiirisestä tutkimuksesta. Aineisto koostuu laadullisista, määrällisistä ja monimenetelmällisistä tutkimuksista. Tutkielman analyysi on tehty temaattisena teoriaohjaavana analyysinä, jossa lapsen rikollista käyttäytymistä käsitellään desistanssin -käsitteen avulla. Analyysissä on yhdistetty aineistolähtöisyys ja teoriaohjaavuus.
Lapsen käyttäytymiseen sisältyy normatiivisia odotuksia siitä, mikä nähdään laadukkaaksi lapsuudeksi. Lapsen desistanssia tukee turvallinen läheisverkosto, joka ottaa vastuun rikollisuudesta irrottautumisesta yhdessä lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijän antaman tuen tulee kohdistua sekä lapseen että vanhempiin ja huomioida perhesuhteiden haasteet. Tuen tulee tavoitella yhteisen ymmärryksen muodostamista yhdessä lapsen, vanhemman ja viranomaisten kanssa. Lasten onnistunut rikollisuudesta irrottautuminen on todennäköisempää, jos perhe on aktiivisesti osana prosessia. Läheissuhteiden lisäksi merkityksellinen tekeminen, kuten säännöllinen koulunkäynti, on desistanssissa tärkeässä roolissa erityisesti nuoremmilla lapsilla. Lastensuojelun rooli lapsen rikollisen käyttäytymisen lopettamisessa näkyy tutkielmassa yhtäältä konkreettisten tukitoimien tarjoamisena, toisaalta myös odotuksina sosiaalityöntekijän ja sidosryhmien toiminnasta. Odotuksia tukipalveluista ja viranomaisten työskentelystä toivat esille lapset, vanhemmat, sosiaalityöntekijät sekä muut viranomaiset. Lastensuojelun sosiaalityöntekijältä toivotaan kokonaisvaltaista, pitkäkestoista, oikea-aikaista ja ennaltaehkäisevää tukea.
Lasten hyvinvoinnin ongelmat ja rikollinen käyttäytyminen ovat ajankohtainen ilmiö. Tutkielman aineisto kyseenalaistaa rangaistukselliset menetelmät ainoana keinona pysäyttää lapsen rikollinen käyttäytyminen. Ymmärryksen ja tiedon lisääminen lapsen rikollisesta käyttäytymisestä yhdessä perheen ja viranomaisten kanssa on tärkeää. Lastensuojelulla on merkittävä rooli lapsen desistanssin edistämisessä ja koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa. Tukipalvelujen keskiössä ovat luottamuksellisen suhteen luominen ja oikea-aikaiset palvelut. Aihe on tärkeä myös koko perheeseen kohdistuvien tukitoimien kehittämisen näkökulmasta.
Tutkielman aineisto koostuu 12 vertaisarvioidusta empiirisestä tutkimuksesta. Aineisto koostuu laadullisista, määrällisistä ja monimenetelmällisistä tutkimuksista. Tutkielman analyysi on tehty temaattisena teoriaohjaavana analyysinä, jossa lapsen rikollista käyttäytymistä käsitellään desistanssin -käsitteen avulla. Analyysissä on yhdistetty aineistolähtöisyys ja teoriaohjaavuus.
Lapsen käyttäytymiseen sisältyy normatiivisia odotuksia siitä, mikä nähdään laadukkaaksi lapsuudeksi. Lapsen desistanssia tukee turvallinen läheisverkosto, joka ottaa vastuun rikollisuudesta irrottautumisesta yhdessä lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijän antaman tuen tulee kohdistua sekä lapseen että vanhempiin ja huomioida perhesuhteiden haasteet. Tuen tulee tavoitella yhteisen ymmärryksen muodostamista yhdessä lapsen, vanhemman ja viranomaisten kanssa. Lasten onnistunut rikollisuudesta irrottautuminen on todennäköisempää, jos perhe on aktiivisesti osana prosessia. Läheissuhteiden lisäksi merkityksellinen tekeminen, kuten säännöllinen koulunkäynti, on desistanssissa tärkeässä roolissa erityisesti nuoremmilla lapsilla. Lastensuojelun rooli lapsen rikollisen käyttäytymisen lopettamisessa näkyy tutkielmassa yhtäältä konkreettisten tukitoimien tarjoamisena, toisaalta myös odotuksina sosiaalityöntekijän ja sidosryhmien toiminnasta. Odotuksia tukipalveluista ja viranomaisten työskentelystä toivat esille lapset, vanhemmat, sosiaalityöntekijät sekä muut viranomaiset. Lastensuojelun sosiaalityöntekijältä toivotaan kokonaisvaltaista, pitkäkestoista, oikea-aikaista ja ennaltaehkäisevää tukea.
Lasten hyvinvoinnin ongelmat ja rikollinen käyttäytyminen ovat ajankohtainen ilmiö. Tutkielman aineisto kyseenalaistaa rangaistukselliset menetelmät ainoana keinona pysäyttää lapsen rikollinen käyttäytyminen. Ymmärryksen ja tiedon lisääminen lapsen rikollisesta käyttäytymisestä yhdessä perheen ja viranomaisten kanssa on tärkeää. Lastensuojelulla on merkittävä rooli lapsen desistanssin edistämisessä ja koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa. Tukipalvelujen keskiössä ovat luottamuksellisen suhteen luominen ja oikea-aikaiset palvelut. Aihe on tärkeä myös koko perheeseen kohdistuvien tukitoimien kehittämisen näkökulmasta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8997]