Mielenterveysongelmien ja psykiatristen lääkitysten käytön vallitsevuus sepelvaltimotautikohtauspotilaiden joukossa
Keskimäki, Taru (2024)
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402262559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402262559
Tiivistelmä
Sepelvaltimotautikohtaus on sepelvaltimoiden äkillisestä tukkeutumisesta tai ahtautumisesta johtuva oirekuva, joka voi johtaa sydänlihaksen iskemiaan, rytmihäiriöihin tai äkkikuolemaan. Sepelvaltimotautikohtauksille altistavia tekijöitä ovat korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine, tupakointi, diabetes sekä lihavuus. Lisäksi mielenterveysongelmilla, kuten masennuksella ja kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä, on todettu yhteys sepelvaltimotautikohtauksien esiintyvyyteen. Psykiatristen lääkitysten ja sepelvaltimotautikohtausten yhteyttä on tutkittu, mutta näyttö niiden välillä on ristiriitaista.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen lääkitysten käytön yleisyyttä sepelvaltimotautikohtauspotilaiden joukossa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaita, joille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi Tays Sydänsairaalassa vuosina 2007–2018 (n = 11 351). Aineiston tiedot kerättiin MADDEC-tietokannasta sekä potilastietokanta Uranuksesta. Tutkimuksessa huomioitiin vain pirkanmaalaiset potilaat, ja jos potilas oli tänä aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa useammin kuin kerran, kerroista huomioitiin vain ensimmäinen. Lopullinen tutkimusjoukko koostui 8049 potilaasta. Mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen lääkitysten käyttöä arvioitiin koko tutkimusjoukossa sekä sukupuolittain että ikäryhmittäin.
Sepelvaltimotautikohtauspotilaista 5,1 % sairasti masennusta, 0,3 % kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja 0,5 % muita psykoottisuutta aiheuttavia sairauksia. Yhteensä näiden sairauksien esiintyvyys oli 5,4 %. 5,1 %:lla potilaista oli vain yksi psykiatrinen diagnoosi, mutta 0,3 %:lla potilaista oli useampi kuin yksi mielenterveysdiagnoosi. Mielenterveysongelmien vallitsevuus pieneni vanhemmissa ikäryhmissä. Masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön vallitsevuus oli suurin alle 50-vuotiailla (8,1 % ja 1,3 %) ja pienin yli 80-vuotiailla (3,0 % ja 0,2 %). Psykiatristen lääkitysten käyttö oli yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä. Yli 80-vuotiaista joka viidennellä oli käytössä jokin psykiatrinen lääke, alle 50-vuotiaista 14,2 %:lla. Bentsodiatsepiinit olivat käytetyimpiä lääkkeitä kaikissa ikäryhmissä. Sekä masennus että masennuslääkkeiden käyttö olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Masennusta sairasti 7,2 % naisista ja 4,0 % miehistä (p < 0,001). Masennuslääkkeistä SSRI-lääkkeet (4,1 % vs. 2,2 %, p < 0,001), SNRI-lääkkeet (1,7 % vs. 0,6 %, p < 0,001) sekä trisykliset masennuslääkkeet (2,2 % vs. 0,9 %, p < 0,001) olivat naisilla yleisempiä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että masennus oli yleisin mielenterveysdiagnoosi tutkimusjoukossamme. Sekä masennus että masennuslääkkeiden käyttö olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen lääkitysten käytön yleisyyttä sepelvaltimotautikohtauspotilaiden joukossa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaita, joille tehtiin sepelvaltimoiden varjoainekuvaus sepelvaltimotautikohtauksen vuoksi Tays Sydänsairaalassa vuosina 2007–2018 (n = 11 351). Aineiston tiedot kerättiin MADDEC-tietokannasta sekä potilastietokanta Uranuksesta. Tutkimuksessa huomioitiin vain pirkanmaalaiset potilaat, ja jos potilas oli tänä aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa useammin kuin kerran, kerroista huomioitiin vain ensimmäinen. Lopullinen tutkimusjoukko koostui 8049 potilaasta. Mielenterveyshäiriöiden ja psykiatristen lääkitysten käyttöä arvioitiin koko tutkimusjoukossa sekä sukupuolittain että ikäryhmittäin.
Sepelvaltimotautikohtauspotilaista 5,1 % sairasti masennusta, 0,3 % kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja 0,5 % muita psykoottisuutta aiheuttavia sairauksia. Yhteensä näiden sairauksien esiintyvyys oli 5,4 %. 5,1 %:lla potilaista oli vain yksi psykiatrinen diagnoosi, mutta 0,3 %:lla potilaista oli useampi kuin yksi mielenterveysdiagnoosi. Mielenterveysongelmien vallitsevuus pieneni vanhemmissa ikäryhmissä. Masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön vallitsevuus oli suurin alle 50-vuotiailla (8,1 % ja 1,3 %) ja pienin yli 80-vuotiailla (3,0 % ja 0,2 %). Psykiatristen lääkitysten käyttö oli yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä. Yli 80-vuotiaista joka viidennellä oli käytössä jokin psykiatrinen lääke, alle 50-vuotiaista 14,2 %:lla. Bentsodiatsepiinit olivat käytetyimpiä lääkkeitä kaikissa ikäryhmissä. Sekä masennus että masennuslääkkeiden käyttö olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Masennusta sairasti 7,2 % naisista ja 4,0 % miehistä (p < 0,001). Masennuslääkkeistä SSRI-lääkkeet (4,1 % vs. 2,2 %, p < 0,001), SNRI-lääkkeet (1,7 % vs. 0,6 %, p < 0,001) sekä trisykliset masennuslääkkeet (2,2 % vs. 0,9 %, p < 0,001) olivat naisilla yleisempiä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että masennus oli yleisin mielenterveysdiagnoosi tutkimusjoukossamme. Sekä masennus että masennuslääkkeiden käyttö olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä.