Eteisvärinän seulonta perusterveydenhuollossa: kirjallisuuskatsaus
Lötjönen, Markus (2024)
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402072195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202402072195
Tiivistelmä
Eteisvärinä on yleinen rytmihäiriö, jonka esiintyvyys on kasvussa. Se on usein oireeton, ja oireettomanakin se on merkittävä aivohalvauksen riskitekijä. Nykyiset hoitosuositukset suosittelevat rajallisesti eteisvärinän seulontaa, mutta vahva tutkimusnäyttö laajamittaisten seulontojen puolesta on vähäistä.
Tämän systemaattisen katsauksen tarkoituksena oli selvittää, tukeeko uusin tutkimusnäyttö suosituksia eteisvärinän seulonnasta perusterveydenhuollossa. Kirjallisuushaun perusteella katsaukseen sisällytettiin 13 satunnaistettua alkuperäistutkimusta ja 10 satunnaistetun tutkimuksen osa- tai alatutkimusta.
Eteisvärinän esiintyvyys ennen seulontaa oli tutkimuksien väestöissä 0,65–9,5 %. Eteisvärinää sairastavia ei seulottu. Kolmessa satunnaistetussa tutkimuksessa eteisvärinän opportunistisella seulonnalla ei löydetty yli 65-vuotiailla merkittävästi enempää uusia eteisvärinöitä kuin tavanomaisilla käytännöillä (p = 0,38–0,73), kun seulonnassa käytettiin yksikanavaista elektrokardiografialaitetta (EKG). Kymmenen satunnaistetun tutkimuksen perusteella systemaattisella seulonnalla löydettiin yli 75-vuotiailla merkittävästi enemmän uusia eteisvärinöitä kuin tavanomaisilla käytännöillä (1,35–10,7 % vs. 0,5–4,7 %), kun käytettiin kajoamattomia menetelmiä. Vähintään kolmen vuoden seurannassa systemaattinen seulonta vähensi merkittävästi aivohalvauksia ja muita eteisvärinään liittyviä päätetapahtumia yhdessä kolmesta satunnaistetusta tutkimuksesta (riskisuhde 0,96 (95 % CI 0,92–1,00)). Kahdessa tutkimuksessa seulonnan tuottavuus parani, kun seulonta kohdistettiin niihin, joilla B-tyypin N-terminaalisen propeptidin (NT-proBNP) pitoisuus oli korkeampi. Kahden tutkimuksen perusteella seulonta oli kustannusvaikuttavaa. Seulontajaksojen pidentäminen ja hajauttaminen vaikutti lisäävän seulonnan tuottavuutta, mutta päätelmiä kustannusvaikuttavimmasta tavasta järjestää seulonta ei pystytty tekemään.
Johtopäätöksenä satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuva näyttö eteisvärinän seulonnan hyödyllisyydestä on yhä ristiriitaista. Uusin tutkimusnäyttö ei tue aiempaa suositusta eteisvärinän opportunistisesta seulonnasta yli 65-vuotiailla, mutta systemaattinen seulonta suosituksen mukaisesti yli 75-vuotiailla saattaa lisätä eteisvärinän tunnistamista ja vähentää eteisvärinään liittyviä aivohalvauksia.
Tämän systemaattisen katsauksen tarkoituksena oli selvittää, tukeeko uusin tutkimusnäyttö suosituksia eteisvärinän seulonnasta perusterveydenhuollossa. Kirjallisuushaun perusteella katsaukseen sisällytettiin 13 satunnaistettua alkuperäistutkimusta ja 10 satunnaistetun tutkimuksen osa- tai alatutkimusta.
Eteisvärinän esiintyvyys ennen seulontaa oli tutkimuksien väestöissä 0,65–9,5 %. Eteisvärinää sairastavia ei seulottu. Kolmessa satunnaistetussa tutkimuksessa eteisvärinän opportunistisella seulonnalla ei löydetty yli 65-vuotiailla merkittävästi enempää uusia eteisvärinöitä kuin tavanomaisilla käytännöillä (p = 0,38–0,73), kun seulonnassa käytettiin yksikanavaista elektrokardiografialaitetta (EKG). Kymmenen satunnaistetun tutkimuksen perusteella systemaattisella seulonnalla löydettiin yli 75-vuotiailla merkittävästi enemmän uusia eteisvärinöitä kuin tavanomaisilla käytännöillä (1,35–10,7 % vs. 0,5–4,7 %), kun käytettiin kajoamattomia menetelmiä. Vähintään kolmen vuoden seurannassa systemaattinen seulonta vähensi merkittävästi aivohalvauksia ja muita eteisvärinään liittyviä päätetapahtumia yhdessä kolmesta satunnaistetusta tutkimuksesta (riskisuhde 0,96 (95 % CI 0,92–1,00)). Kahdessa tutkimuksessa seulonnan tuottavuus parani, kun seulonta kohdistettiin niihin, joilla B-tyypin N-terminaalisen propeptidin (NT-proBNP) pitoisuus oli korkeampi. Kahden tutkimuksen perusteella seulonta oli kustannusvaikuttavaa. Seulontajaksojen pidentäminen ja hajauttaminen vaikutti lisäävän seulonnan tuottavuutta, mutta päätelmiä kustannusvaikuttavimmasta tavasta järjestää seulonta ei pystytty tekemään.
Johtopäätöksenä satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuva näyttö eteisvärinän seulonnan hyödyllisyydestä on yhä ristiriitaista. Uusin tutkimusnäyttö ei tue aiempaa suositusta eteisvärinän opportunistisesta seulonnasta yli 65-vuotiailla, mutta systemaattinen seulonta suosituksen mukaisesti yli 75-vuotiailla saattaa lisätä eteisvärinän tunnistamista ja vähentää eteisvärinään liittyviä aivohalvauksia.