Sukupuolen rakentuminen ja representaatiot stand up –komiikassa : Feministinen poststrukturalistinen diskurssianalyysi
Kumlin, Eevi (2024)
Kumlin, Eevi
2024
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401081200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202401081200
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen sukupuolten rakentumista stand up -koomikoiden puheessa. Stand up -komiikka on suosittu, mutta Suomessa vain vähän tutkittu viihteen laji. Aiemmista sukupuolta ja huumoria yhdistävistä tutkimuksista käy ilmi seksistisen vitsailun kytkökset miessukupuolen rakentumiseen ja maskuliinisen valtahierarkian uusintamiseen. Naisilla vastaavanlaisen vitsailun suosimisen on todettu olevan yhteydessä sisäistettyyn naisvihaan, mutta naiskoomikoiden on osoitettu myös kritisoivan valta-asetelmia parodioinnin keinoin. Nämä ovat kiinnostavia huomioita aikana, jolloin keskustelut tasa-arvosta, naisvihasta ja cancel-kulttuurista ovat ajankohtaisia.
Aineistonani toimii Stand Up! -nimisen televisiosarjan vuonna 2019 kuvattu kausi, jota analysoin feministisen poststrukturalistisen diskurssianalyysin keinoin. Laajana viitekehyksenäni toimii siis feministinen poststrukturalismi, jonka mukaan sukupuoli ja siihen liittyvät valtasuhteet rakentuvat sosiaalisesti ja tilanteisesti.
Tavoitteenani on selvittää, millaisin puhetavoin koomikot rakentavat sukupuolta sekä millaisia merkityksiä sukupuolet saavat kyseisissä puhetavoissa. Tarkastelen siis sekä sukupuolta tuottavia diskursseja että näiden diskurssien uusintamia sukupuolten representaatioita. Kiinnitän huomioni subjektipositioihin, joihin koomikot asettuvat eri puhetapojen sisällä tuottaessaan sekä omaa että muiden sukupuolta. Ajatteluani ohjaa kiinnostus siitä, miten samoissa diskursseissa asetutaan keskenään erilaisiin sekä mahdollisesti vallasta ja merkityksistä kamppaileviin positioihin.
Muodostin aineistostani kolme päädiskurssia, jotka nimesin luonnollisen eron diskurssiksi, heteronormatiivisuuden diskurssiksi ja hegemonisen vallan diskurssiksi. Päädiskurssit muodostuvat kahdesta tai kolmesta aladiskurssista. Luonnollisen eron diskurssia kuvaa käsitys dikotomisesta sukupuolesta, jossa sukupuolten rakentuminen perustuu tiukalle vastakkainasettelulle luonnollisina pidettyihin itsestäänselvyyksiin nojaten. Heteronormatiivisessa diskurssissa sukupuoli rakentuu suhdepuheen kautta, jossa romanttinen tai seksuaalinen oletusarvoisesti heterosuhde näyttäytyy tavoiteltavana ja sukupuolitettua subjektia keskeisesti määrittelevänä asiana. Hegemonisen vallan diskurssia kuvaa valtasuhteiden hierarkia, jossa valkoinen kyvykäs heteromies edustaa hierarkian huippua ja muut subjektit näyttäytyvät tälle alisteisina.
Diskurssien uusintamat representaatiot mukailevat stereotyyppisiä ja perinteisiä käsityksiä sukupuolten ominaisuuksista ja sukupuolirooleista, vaikka ajoittain koomikot pyrkivät myös horjuttamaan totuttuja oletuksia. Representaatiot rakentuvat kuitenkin pitkälti seksististen ja naisvihamielisten taustaoletusten ympärille, mikä saa naissukupuolen näyttäytymään toissijaisena ja vähempiarvoisena miessukupuoleen verrattuna. Stand up -koomikoiden humoristiseksi tarkoitetun puheen voi nähdä osaltaan normalisoivan ja ylläpitävän yhteiskunnan rakenteellista naisvihaa.
Aineistonani toimii Stand Up! -nimisen televisiosarjan vuonna 2019 kuvattu kausi, jota analysoin feministisen poststrukturalistisen diskurssianalyysin keinoin. Laajana viitekehyksenäni toimii siis feministinen poststrukturalismi, jonka mukaan sukupuoli ja siihen liittyvät valtasuhteet rakentuvat sosiaalisesti ja tilanteisesti.
Tavoitteenani on selvittää, millaisin puhetavoin koomikot rakentavat sukupuolta sekä millaisia merkityksiä sukupuolet saavat kyseisissä puhetavoissa. Tarkastelen siis sekä sukupuolta tuottavia diskursseja että näiden diskurssien uusintamia sukupuolten representaatioita. Kiinnitän huomioni subjektipositioihin, joihin koomikot asettuvat eri puhetapojen sisällä tuottaessaan sekä omaa että muiden sukupuolta. Ajatteluani ohjaa kiinnostus siitä, miten samoissa diskursseissa asetutaan keskenään erilaisiin sekä mahdollisesti vallasta ja merkityksistä kamppaileviin positioihin.
Muodostin aineistostani kolme päädiskurssia, jotka nimesin luonnollisen eron diskurssiksi, heteronormatiivisuuden diskurssiksi ja hegemonisen vallan diskurssiksi. Päädiskurssit muodostuvat kahdesta tai kolmesta aladiskurssista. Luonnollisen eron diskurssia kuvaa käsitys dikotomisesta sukupuolesta, jossa sukupuolten rakentuminen perustuu tiukalle vastakkainasettelulle luonnollisina pidettyihin itsestäänselvyyksiin nojaten. Heteronormatiivisessa diskurssissa sukupuoli rakentuu suhdepuheen kautta, jossa romanttinen tai seksuaalinen oletusarvoisesti heterosuhde näyttäytyy tavoiteltavana ja sukupuolitettua subjektia keskeisesti määrittelevänä asiana. Hegemonisen vallan diskurssia kuvaa valtasuhteiden hierarkia, jossa valkoinen kyvykäs heteromies edustaa hierarkian huippua ja muut subjektit näyttäytyvät tälle alisteisina.
Diskurssien uusintamat representaatiot mukailevat stereotyyppisiä ja perinteisiä käsityksiä sukupuolten ominaisuuksista ja sukupuolirooleista, vaikka ajoittain koomikot pyrkivät myös horjuttamaan totuttuja oletuksia. Representaatiot rakentuvat kuitenkin pitkälti seksististen ja naisvihamielisten taustaoletusten ympärille, mikä saa naissukupuolen näyttäytymään toissijaisena ja vähempiarvoisena miessukupuoleen verrattuna. Stand up -koomikoiden humoristiseksi tarkoitetun puheen voi nähdä osaltaan normalisoivan ja ylläpitävän yhteiskunnan rakenteellista naisvihaa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8430]