Vastikkeettomien tavaraluovutusten arvonlisäverotus

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää vastikkeettomien tavaraluovutusten arvonlisäverokohtelua. Tutkielmassa perehdyttiin lainopillisin menetelmin erityisesti vastikkeettomien luovutusten oman käytön verotukseen ja pyrittiin selvittämään, milloin luovutukset ovat oman käytön verotuksen alaisia ja millaisin perustein arvonlisäverosta voi saada vapautuksen lahjoitustilanteissa. Tutkielman lähdeaineisto koostuu lainsäädännöstä, oikeustapauksista, komission päätöksistä, Verohallinnon ohjeista ja muusta kirjallisuudesta.

Arvonlisäverolain mukaan tavaran ottaminen omaan käyttöön nähdään myyntinä. Omaan käyttöönottoon rinnastetaan tavaran luovuttaminen vastikkeetta. Oman käytön vero suoritetaan, jos tavarasta on voitu tehdä vähennys, tai tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä. Näin ollen, on vastikkeettomasta luovutuksesta suoritettava ns. oman käytön vero, jos hankintaan sisältyvä arvonlisävero on jo vähennetty. Järjestelmän tarkoituksena on neutraalisuusperiaatteen turvaaminen. Tutkielmassa perehdyttiin erityisesti asiakaslahjojen oman käytön verotukseen. Ratkaistava on, nähdäänkö luovutuksen tapahtuvan liiketoiminnantarkoituksessa vai vastikkeettomasti lahjoitustarkoituksessa. Tutkielmassa arvioitiin myös edellytyksiä verovapautuksille hyväntekeväisyystilanteissa.

Luovutusten verokohtelu on ratkaistava aina tapauskohtaisesti. Vastikkeettomuuden määritelmään ei vaikuta vastikkeen määrä vaan ainoastaan se, onko luovutuksella suora ja välitön yhteys vastikkeeseen. Näin ollen alennukset eivät ole omaan käyttöönottoa. Kylkiäisten verokohteluun vaikuttaa se, voidaanko kylkiäisen ja pääsuoritteen objektiivisesti katsottuna muodostavan yhden kokonaisuuden, jonka erotteleminen osiin olisi keinotekoista. Jos kylkiäisellä on itsenäinen tarkoitus ja sen voidaan nähdä olevan syy pääsuoritteen kuluttamiselle, on kylkiäisen verokohtelukin itsenäistä. Tällöin luovutus on vastikkeeton ja oman käytön verotuksen alainen. Huomioon on otettava myös lahjan arvo.

Vaikka arvonlisäverodirektiivin artikla 16 vastikkeettomista luovutuksista on pakottava jäsenvaltioille, tutkielmassa huomattiin, että direktiivi tarjoaa myös mahdollisuuksia tiettyjen luovutusten vapauttamiseen arvonlisäverosta. Direktiivissä säädetään myös tiettyjen hyväntekeväisyysjärjestöille tarkoitettujen, vastikkeetta jaettavien perustarvikkeiden maahantuonnin arvonlisäverottomuudesta.

Jos kriisitilanne määritellään arvonlisäverodirektiivin 51 artiklan mukaiseksi katastrofiksi, voidaan kriisin uhrien hyväksi maahantuodut tarvikkeet vapauttaa maahantuonnin verosta. 53 artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat lykätä veron maksamista jo ennen komission päätöstä. 101 a artiklan myötä jäsenvaltiot voivat jatkossa ulottaa verovapautuksen myös yhteisökauppaan ja muihin luovutuksiin, jos jäsenvaltiolle on myönnetty 53 artiklan mukainen verovapautus maahantuonteihin. Sääntelyllä helpotetaan lahjoitusten tekemistä kriisitilanteissa.