Vaihto-omaisuusosake osakeyhtiön kirjanpidossa ja verotuksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaihto-omaisuusosakkeelle kirjanpitolaissa ja elinkeinoverolaissa ase-tettuja edellytyksiä, sekä osakkeen luovutuksen verotusta ja arvonalennusta koskevia säännöksiä. Oi-keusdogmaattisella metodilla tutkielmassa pyritään selvittämään voimassa oleva sääntely sekä oikeus-käytäntö, jotka rajoittavat vaihto-omaisuusosakkeen edellytyksiä ja osakkeeseen liittyviä sovelluksia. Tutkimuskysymyksiksi muodostuu edellä esitetyn nojalla kysymykset siitä, milloin osake kuuluu vaihto-omaisuuslajiin elinkeinoverolain ja kirjanpitolain näkökulmasta, sekä miten vaihto-omaisuusosakkeita käsitellään kirjanpidon ja verotuksen välillä luovutustilanteessa ja kuinka arvonalennus toteutetaan.

Vaihto-omaisuusosakkeen luonteen pääasiallinen edellytys on kirjanpitolain ja elinkeinoverolain mukaisesti hankintahetken ostotarkoitus. Lähtökohtaisesti vaihto-omaisuusosakkeet ostetaan voitontuottamis-tarkoituksessa myyntiä varten. Pelkästään lain ja sen sanamuodon avulla ei ole ollut mahdollista ratkaista kaikkia omaisuuslajijaotteluun liittyviä tapauksia, ja tämän takia tutkielmassa on nostettu esille tärkeimmät korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut omaisuuslajijaotteluun liittyen. Oikeuskäytännön perusteella elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien tarkastelu auttaa omaisuuslajijaottelun suorittamisessa. Toiminnan aktiivisuus, voiton tavoittelu, riskinotto ja suunnitelmallisuus ovat kaikki vaihto-omaisuusosakkeen sijoitustoimintaan kuuluvia keskeisiä elementtejä.

Osakeyhtiön omaisuuslajijaottelun keskeinen merkitys on eri omaisuuslajien mahdollistamat erilaiset kir-janpidolliset ja verotukselliset käytännöt. Tutkielmassa käsitellään vaihto-omaisuusosakkeen luovutuksesta aiheutuvia haasteita liittyen luovutusvoiton tai -tappion laskentaan. Kirjanpitolain tarjoamat mahdollisuudet hankintamenon arvonmäärittelemiseen on 3 luvun 1 §:n mukaisesti huomattavasti laajemmat, kuin elinkeinoverolain mukaisessa hankintahinnan arvonmäärityksessä. Elinkeinoverolain 14 § rajaa hankintamenon määritelmän tyhjentävästi todellisen hankintahinnan tai ostojärjestyksen mukaisen myynnin välille. Tämä tarkoittaa, että kirjanpitovelvollisen tulee ottaa huomioon elinkeinoverolain asettamat edellytykset vaihto-omaisuusosakkeen hankintamenolle, mikäli erillisiä hankintamenolaskelmia ei haluta suorittaa kirjanpidon ja verotuksen välillä.

Tutkielmassa käsitellään myös vaihto-omaisuusosakkeen arvonalennusta. Arvonalennus on osaltaan merkittävä tekijä asianmukaisessa omaisuuslajijaottelussa, koska se on vaihto-omaisuudelle erityinen elinkeinoverolaissa säädetty mahdollisuus. Tutkielmassa käsitellään arvonalennusvähennyksen vaikutusta vaihto-omaisuusosakkeiden verotuskäytäntöön ja selvitetään, miten tämä sääntely liittyy laajemmin verotuksen kannalta merkittäviin näkökohtiin.