Vanhan rakennuksen mukautumiskyvyn mahdollisuudet: Case Moreenikartano

Abstract

Rakennusalan merkittävimmäksi haasteeksi on muodostunut uudisrakentamisen ympäristövaikutukset. Yhteiskuntien kasvaessa ja kaupunkien tiivistyessä uusille tiloille muodostuu jatkuvaa kysyntää. Uudisrakentaminen kuluttaa suuria määriä luonnonvaroja sekä aiheuttaa Suomessa ja globaalilla tasolla merkittävän osan kasvihuonekaasupäästöistä. Vanhojen rakennusten kunnossa säilyminen ja pitkälle tulevaisuuteen tähtäävän käytettävyyden turvaaminen ovat astumassa entistä tärkeämpään rooliin rakennusalan ympäristövaikutusten hillinnässä. Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntäminen eri käyttötarkoituksiin tarjoaa mahdollisuuden välttyä uuden rakentamiselta sekä säilyttää alueellisesti ja maisemallisesti merkittävää rakennusperintöä. Mukautumiskykyinen arkkitehtisuunnittelu on avainasemassa rakennusten pitkien elinkaarien turvaamisessa monipuolisen käytettävyyden mahdollistamisen kautta.

Tämä kandidaatintyö tutkii ja esittelee vanhan rakennuksen mukautumiskyvyn mahdollisuuksia käyttäen tarkastelukohteena Wivi Lönnin suunnittelemaa, Tampereen Pispalassa sijaitsevaa, vuonna 1901 rakennettua Moreenikartanoa. Mukautumiskykyä tutkitaan perehtymällä rakennuksen elinkaaren historian eri vaiheisiin, sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin tutkimuksen yhteydessä tuotettujen kokeellisten suunnitelmien kautta. Suunnitelmien sijoittuessa rakennuksen kellaritilaan työssä käsitellään myös kellarirakentamiseen liittyviä rakenteiden kosteusrasituksia ja lainsäädäntöä – tämä toimii pohjustuksena mukautumiskyvyn potentiaalia tutkivien kokeellisten suunnitelmien toimivuudelle, toteutettavuudelle ja kestävälle näkökulmalle.

Tutkimus osoittaa mukautumiskykyisen arkkitehtisuunnittelun mahdollistavan vanhalle rakennukselle asuinkäytön lisäksi useita eri käyttömahdollisuuksia, kuten yritystoiminnan tai käytön työtilana. Mukautumiskyvyn historian tarkastelusta selviää, että Moreenikartano on sopeutunut alkuperäisellä pohjasuunnittelullaan moniin eri käyttötarpeisiin. Mukautumiskyvyn potentiaalin tutkiminen puolestaan osoittaa, että tarkastelukohteen kellaritilan hyödyntäminen asuin- tai työtilana on sen olemassa olevien ominaisuuksien ansioista uuden rakentamiseen verrattuna ekologisesta näkökulmasta kestävämpää, ja että tilaa hyödyntämällä rakennuksen elinkaarta voidaan pidentää monipuolisen käytettävyyden turvaamisen kautta. Tarkastelukohteen alkuperäinen tilaohjelman suunnittelu ja tutkimuksen yhteydessä tuotetut kokeelliset suunnitelmat toimivat esimerkkinä mukautumiskykyisestä suunnittelusta, joka mahdollistaa useita käyttötarkoituksia ja jolla voidaan vähentää uuden rakentamisen tarvetta sekä pidentää rakennusperinnöllisesti merkittävän rakennuksen elinkaarta.