Segregaatio hallinnollisena ongelmana
Ritola, Juho (2023)
Ritola, Juho
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-10-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310068675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310068675
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aihe on segregaatio hallinnollisena ongelmana. Se pyrkii selvittämään millaisena ilmiö hahmottuu kunnan tasolla, ja millaisia hallinnollisia erityispiirteitä tähän kompleksiin ilmiöön liittyy. Tämän kunta- ja aluetieteellisen asetelman lisäksi tutkimus tarkastelee käsiteanalyyttisin keinoin segregaation lieventämiseen toimenpiteisiin sisältyvää arvosidonnaisuutta.
Tutkimuksen kohde on segregaatio hallinnollisena oliona. Kohde ei siis ole itse ilmiö, vaan se, miten ilmiötä lieventämään pyrkivät viranhaltijat kokevat ilmiön ja oman toimintaympäristönsä, toimenpiteiden kokonaisuuden ja tehon, sekä tulevaisuuden näkymät.
Tutkimukseen haastateltiin yhdeksää segregaation parissa työskentelevää viranhaltijaa. Haastattelut jäsennettiin politiikka-analyysin keinoin, ja syntynyttä aineistoa verrattiin ilmiöstä saatavilla olevaan teoreettiseen ja empiiriseen tutkimuskirjallisuuteen. Näin voitiin tutkia mitä erityistä ilmiöön liittyy hallinnollisena kohteena.
Kunta- ja aluetutkimuksen näkökulmasta keskeinen tulos on, että kunnallisen viranhaltijan näkökulmasta tämän monisyisen ilmiön perusta on asumisen, erityisesti talotyypin, asuntokoon ja hallintamuodon, yksipuolisuuden alueellinen keskittyminen. Tämä perusta heijastuu muille toimialoille, esimerkiksi sivistyksen toimialalle. Aineiston perusteella lähiöprojektit ovat tehokkaita, mutta taloudellisesti usein varsin mittavia. Muitakin tehokkaita keinoja on, mutta jotkut niistä kärsivät väliaikaisuudesta, mittakaavaongelmista ja/tai ovat pitkällä aikavälillä alttiita poliittisen huomion muutoksille. Vaikka ilmiön uskotaan yhä etenevän, hallinto uskoo kuitenkin pystyvänsä toimimaan sitä vastaan yhä tehokkaammin.
Tutkimuksen filosofinen tulos on, että segregaation ehkäisyyn liittyy juuri sellaista eettistä monimutkaisuutta kuin teoreettinen analyysi ennustaa. Kun segregaatiota käsitellään osana kestävyyttä, se joutuu ristiriitaan kestävyyden taloudellisten, kulttuuristen ja ekologisten ulottuvuuksien kanssa. Viranhaltijat toivovatkin, että tätä moninaisuutta käsiteltäisiin eri sidosryhmissä.
Tämän tutkimuksen tavoite ei ollut löytää yhtä oikeaa toimintapolitiikkaa mutta esimerkiksi ennakkovaikutusarviointia, ja sen osana erilaisten kestävyyden arvon ristiriitoja punnitsevien menetelmien käyttöönottoa, tulisi mielestäni harkita yhtenä keinona segregaation lieventämiseksi.
Tutkimuksen kohde on segregaatio hallinnollisena oliona. Kohde ei siis ole itse ilmiö, vaan se, miten ilmiötä lieventämään pyrkivät viranhaltijat kokevat ilmiön ja oman toimintaympäristönsä, toimenpiteiden kokonaisuuden ja tehon, sekä tulevaisuuden näkymät.
Tutkimukseen haastateltiin yhdeksää segregaation parissa työskentelevää viranhaltijaa. Haastattelut jäsennettiin politiikka-analyysin keinoin, ja syntynyttä aineistoa verrattiin ilmiöstä saatavilla olevaan teoreettiseen ja empiiriseen tutkimuskirjallisuuteen. Näin voitiin tutkia mitä erityistä ilmiöön liittyy hallinnollisena kohteena.
Kunta- ja aluetutkimuksen näkökulmasta keskeinen tulos on, että kunnallisen viranhaltijan näkökulmasta tämän monisyisen ilmiön perusta on asumisen, erityisesti talotyypin, asuntokoon ja hallintamuodon, yksipuolisuuden alueellinen keskittyminen. Tämä perusta heijastuu muille toimialoille, esimerkiksi sivistyksen toimialalle. Aineiston perusteella lähiöprojektit ovat tehokkaita, mutta taloudellisesti usein varsin mittavia. Muitakin tehokkaita keinoja on, mutta jotkut niistä kärsivät väliaikaisuudesta, mittakaavaongelmista ja/tai ovat pitkällä aikavälillä alttiita poliittisen huomion muutoksille. Vaikka ilmiön uskotaan yhä etenevän, hallinto uskoo kuitenkin pystyvänsä toimimaan sitä vastaan yhä tehokkaammin.
Tutkimuksen filosofinen tulos on, että segregaation ehkäisyyn liittyy juuri sellaista eettistä monimutkaisuutta kuin teoreettinen analyysi ennustaa. Kun segregaatiota käsitellään osana kestävyyttä, se joutuu ristiriitaan kestävyyden taloudellisten, kulttuuristen ja ekologisten ulottuvuuksien kanssa. Viranhaltijat toivovatkin, että tätä moninaisuutta käsiteltäisiin eri sidosryhmissä.
Tämän tutkimuksen tavoite ei ollut löytää yhtä oikeaa toimintapolitiikkaa mutta esimerkiksi ennakkovaikutusarviointia, ja sen osana erilaisten kestävyyden arvon ristiriitoja punnitsevien menetelmien käyttöönottoa, tulisi mielestäni harkita yhtenä keinona segregaation lieventämiseksi.