Hittoako 'damn' tekee suomessa? : Englannista lainatun voimasanan sosiaalisista ulottuvuuksista ja merkityspotentiaaleista osana suomea

Abstract

Artikkelissa tutkitaan englanninkielisen voimasanan damn käyttöalaa ja sosiaalisia merkityspotentiaaleja osana suomen kielen käyttöä. Tutkimus on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään valtakunnallisen kyselyaineiston (N = 445) keinoin erityyppisten englanninkielisten voimasanojen sosiaalista indeksisyyttä ja merkityspotentiaaleja osana suomea. Voimasanaa damn koskevia käsityksiä selvitettiin kyselytyökalulla määrällisesti ja laadullisesti analysoitavien itseraportointipyyntöjen avulla, joissa sitä pyydettiin suhteuttamaan lähimpään kotoperäiseen vastineeseensa hittoon sekä perisuomalaiseen voimasanaan perkele. Tutkimuksen painopiste on avovastausten analyysissä, jossa selvitettiin, millaisia sosiaalisia merkityspotentiaaleja ja funktioita kielenkäyttäjät antavat damnin käytölle(en) ja miten sen käyttöä suhteutetaan voimasanoihin hitto ja perkele. Lisäksi tutkittiin voimasanan damn käytön itseraportointien sosiaalista strukturoituneisuutta tilastollisin menetelmin logistisella regressioanalyysillä. Kielenulkoisina muuttujina käytettiin ikäryhmää, sukupuolta, koulutusta sekä asuinpaikkakunnan kokoa. Tulokset osoittavat, että emotionaaliselta voimaltaan ja käyttökelpoisuudeltaan damn on osin verrannollinen hittoon, mutta sosiaaliselta indeksisyydeltään ja funktioiltaan näiden tehtävät poikkeavat toisistaan. Hitto näyttäytyy suhteessa damniin vanhanaikaisena ja lapsellisena, damn muun muassa nuorekkaampana ja pragmaattisilta funktioiltaan dynaamisempana. Voimasanan damn katsotaan jakavan osin hiton merkityksiä, mutta sen käytölle hahmotetaan myös toisenlaisia sosiaalisia merkityksiä esimerkiksi kehumisen tuottamisessa. Sosiaalisen strukturoituneisuuden tarkastelun osalta sukupuoli osoittautui olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä sekä damnin käyttäjäksi tunnustautumiseen että sen käytöstä irtisanoutumiseen. Sanaa ilmoittavat suosivansa erityisesti naiset, ja sen käytön kiistäjiä ovat tyypillisemmin miehet. Ikäryhmän ja asuinalueen koon yhteys itseraportointeihin oli tilastolliselta merkitsevyydeltään vähäinen, mutta tulokset oikeuttavat päätelmään, että damnin aktiivisin käyttäjä on yli 100 000 asukkaan kaupungissa asuva alle 30-vuotias, mikäli itseraportoinnit kuvastavat todellista käyttöä. Koulutuksella ei sen sijaan havaittu olevan lainkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä voimasanan damn käytön raportointiin.

This article investigates the self-reported use and social meaning potentials of the English loanword 'damn' in Finnish. This research is part of a larger project investigating social indexicality and meaning potentials of swearword loans from English, based on a nationwide survey data (N=445). Closed tasks as well as open-ended questions were used to investigate respondents’ orientation to using 'damn', particularly in relation to the closest domestic equivalent 'hitto' and the most stereotypical Finnish swearword 'perkele', as as well as the perceived functions of the loanword as integrated into Finnish. The emphasis of the analysis is on the open-ended response data, focusing on metacommentary and the use and the descriptions of social meaning potentials of the loanword 'damn' . Moreover, the social distribution of the responses was analysed using multinominal logistic regression as a statistical method. Age group, gender, educational level as well as regional background (size of municipality) were used as independent social variables. The results indicate that while in terms of emotional force and usability 'damn' to some extent corresponds to 'hitto', the social indexicality and functions of these swearwords are only partially overlapping. Compared to 'damn', 'hitto' appears old fashioned and childish, while 'damn' is perceived e.g. as more easygoing and as having more dynamic pragmatic functions. While 'damn' appears to share some of the same functions of 'hitto', 'damn' is also regarded to carry meanings attached to praise. In terms of social structures, gender appeared as the most statistically significant of the independent variables: female respondents tend to report using damn significantly more than male respondents, while male respondents deny their use of damn significantly more than female respondents. Age and size of municipality appeared as less significant variables. Nonetheless, it is justified to conclude based on the self-report data that the most active users of 'damn' are those under 30 years of age and living in the biggest cities in the country (with 100 000+ residents). Education appeared to have no significant effects in the reporting the use of 'damn'.