Sanoista miestä, kuvista presidenttiä: Ehdokas Sauli Niinistö lehtikuvissa 2005–2017

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten viisi suomalaista sanomalehteä kuvittivat Sauli Niinistön asettumisen presidenttiehdokkaaksi kolmissa vaaleissa vuosina 2005–2017, sekä miten hänen muuttunut asemansa ja toisaalta mediaympäristön muutos näkyivät tutkimusaineistossa. Tutkimuksessa avataan lehtikuvien visuaalisten järjestysten, tietoisesti tai tiedostamatta, sisältämiä arvoja, asenteita ja näkökulmia. Lisäksi tutkitaan uutiskuvan ja kuvatekstin vuorovaikutusta, niiden yhdessä luomia merkityssisältöjä. Samalla pohditaan, millainen rooli median visuaalisella aineistolla on ihmisten mielikuviin poliittisista päättäjistä.

Keskeisenä tutkimusmenetelmänä käytetään semioottista kuva-analyysia. Semiotiikka tutkii merkkejä ja merkityksiä sekä niiden välisiä suhteita. Semioottisen tradition mukaan teksti, kuva tai muu sanoma saavat merkityksiä vasta, kun ne ovat vuorovaikutuksessa vastaanottajien kanssa. Kuva-analyysin avulla avattavat visuaaliset järjestykset tarkoittavat visuaalisen todellisuuden säännönmukaisuuksia ja sen merkityksiä. Lähes jokainen on nähnyt tiedotusvälineissä kuvia presidenttiehdokkaista, mutta harva on tavannut heitä henkilökohtaisesti.

Tutkimusaineistoista on löydettävissä kolme toisistaan poikkeavaa kokonaisuutta, jotka kertovat sekä ajan että ehdokkaan aseman muutoksesta. Vuonna 2005 sanomalehdet kuvittivat Niinistön ehdokkaaksi asettumisen asiallisesti. Vuonna 2011 visuaalisuuden määrä kasvoi selvästi, vanhat tupakointikuvat kaivettiin esiin ja erityisesti Aamulehti innostui mittavaan Niinistö-ilotteluun rakentamalla ehdokkuudesta kanteen jopa Afrikan tähti -mukaelman. Vuonna 2017 lehtikuvien määrä aineistossa väheni ja istuvan tasavallan presidentin ehdokkuuden käsittelytapa palasi visuaalista presidenttimyyttiä uusintavaksi. Niinistö kasvoi arkistokuvien kiharatukkaisesta pelimiehestä arvovaltaiseksi, etäiseksi presidenttihahmoksi. Samalla kuva-aineisto vahvistaa tulkintaa siitä, että eräs Niinistön kansansuosion selityksistä on hänen henkilöbrändiinsä kuuluva boheemi rosoisuus.

Aineiston kuvista on löydettävissä monitasoisia merkityksiä ja oleellinen kysymys on, missä ne syntyvät. Kulttuurin pitkä käsivarsi vaikuttaa tässä huomaamatta, tiedotusvälineet eivät tietoisesti keskity rakentamaan suurta määrää piilomerkityksiä tulkitsijan löydettäväksi. Eräs tutkimuksen keskeisistä havainnoista on se, että aineistosta löydettävät merkitykset voivat kertoa enemmän tulkitsijasta itsestään kuin objektiivisesta todellisuudesta. Tulkintojen houkuttavuudesta huolimatta onkin tärkeää ymmärtää, ettei tämän tutkimusaineiston perusteella ole mahdollista muodostaa pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisten kuvien tai sanomalehtien vaikutuksista ehdokas Niinistön menestykseen. Samalla on kuitenkin perusteltua todeta, ettei Sauli Niinistöä olisi valittu tasavallan presidentiksi ilman tiedostusvälineiden hänestä välittämiä kuvia sekä niiden synnyttämiä merkityksiä ja mielikuvia.

Tutkimus osoittaa, että visuaalisilla merkityksillä on tärkeä rooli ihmisten mielikuvien muokkaamisessa ja yhteiskunnallisen päätöksenteon taustalla vaikuttavissa tekijöissä. Tämä korostaa tarvetta ymmärtää visuaalisen median monitahoista merkityksellisyyttä ja sen vaikutusta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon.