Erittäin tärkeä yksityinen etu asianosaisjulkisuuden rajoitusperusteena

Abstract

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999), eli julkisuuslain, 11.1 §:ssä säädetään asianosaisen tiedonsaantioikeudesta, joka koskee myös muita kuin julkisia asiakirjoja. Asianosaisen oikeus saada tieto tällaisista asiakirjoista ei kuitenkaan ole rajoittamaton, ja julkisuuslaki sisältääkin lukuisia asianosaisjulkisuuden rajoituksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä erittäin tärkeällä yksityisellä edulla tarkoitetaan asianosaisjulkisuuden rajoitusperusteena. Tutkielmassa pyritään myös vastaamaan siihen, millaisissa tilanteissa kyseistä rajoitusperustetta voidaan soveltaa. Erittäin tärkeästä yksityisestä edusta asianosaisjulkisuuden rajoituksena säädetään julkisuuslain 11.2 §:n 1 kohdassa, mutta julkisuuslaki ei määritä sitä, mitä käsitteellä tarkoitetaan.

Tutkimuksessa käytetään metodina käytännöllistä lainoppia. Tulkinnanvaraisen lainkohdan sisältöä selvitetään hyödyntämällä tarkastelussa vahvasti velvoittavia, heikosti velvoittavia ja sallittuja oikeuslähteitä. Aineisto koostuu etenkin lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta.

Tutkimustulosten perusteella tapauskohtaisessa arvioinnissa soveltamiskynnyksen kannalta keskeistä on suojattavan tiedon kuuluminen salassapitoperusteen ydinalueelle. Rajoitusperustetta on tulkittava suppeasti, sillä se kohdistuu Suomen perustuslain 21 §:n takaamaan oikeusturvaan. Harkinnassa on myös otettava huomioon suhteellisuusperiaatteen ja tasapuolisuuden vaatimukset. Lainkohdan soveltamiseen ei tutkimuksen perusteella riitä pelkkä salassapitoperusteen olemassaolo, vaan suojattavan edun täytyy olla poikkeuksellisen merkittävä. Rajoituksen soveltamisessa olennaista on myös osajulkisuuden periaatteen toteuttaminen.

Rajoitusperusteen soveltamistilanteiden osalta voidaan tutkimuksen perusteella erottaa kaksi pääkokonaisuutta, yksityisyyden suojaaminen ja yksilön turvallisuuden varmistaminen. Yksityisyyden suojaaminen voidaan jakaa suojaamisintressien mukaan henkilökohtaisten arkaluonteisten tietojen, poliisi- ja esitutkinnan asiakirjojen, asianajajan ja asiakkaan välisen luottamussuhteen sekä liikesalaisuuksien suojaamistilanteisiin. Yksilön turvallisuuden varmistaminen voi puolestaan koskea tilanteita, joissa viranomaiselle annettujen tietojen ilmaisu vaarantaisi tietojen antajan turvallisuutta. Myös asianosaisen oma etu voi poikkeuksellisissa tilanteissa vaatia tiedonsaantioikeuden rajoittamista. Työntekijöiden turvallisuuden perusteella rajoittaminen vaikuttaa puolestaan epätodennäköiseltä, joskaan ei mahdottomalta tilanteelta.