Pakkauksissa esitettyjen materiaaleihin liittyvien ympäristöväittämien tarkastelu

Abstract

Pakkauksissa on erilaisia ympäristöväittämiä ja ympäristömerkkejä, joista osa liittyy pakkausmateriaaleihin. Nämä merkit voivat olla virallisia esimerkiksi viranomaisen hallinnoimia tai epävirallisia yritysten omia merkkejä. Tässä työssä tarkastellaan erilaisten ympäristöväittämien ja -merkkien paikkaansa pitävyyttä viiden pakkausparin avulla.

Pakkauspareista toinen on tuotteen vanha pakkaus ja toinen on tuotteen uusi tai vaihto-ehtoinen pakkaus. Pakkaukset ovat suomalaisessa päivittäistavarakaupassa tai Alkossa myytävien elintarvikkeiden tai käyttötavaroiden kuluttajapakkauksia. Pakkauksista pyritään selvittämään, mitä materiaaleja ne sisältävät ja kuinka paljon. Aluksi pakkaukset kuvattiin kameralla ja tyhjät pakkaukset punnittiin vaa’alla. Mikäli oli mahdollista tai tarpeellista, pakkauksesta otettiin leikekuvat kerrosrakenteen selvittämiseksi. Pakkauksissa käytettyjä materiaaleja selvitettiin DSC:stä saatavien sulamispiikkien ja FTIR:n antamien infrapunaspektrien avulla. Lopuksi pakkauspareissa käytettyjä materiaaleja ja niiden ympäristövaikutuksia vertailtiin syöttämällä mittauksista saadut tulokset CESin Eco Audit -ohjelmaan.

Lopputuloksissa pyrittiin löytämään pakkausparista ympäristölle parempi vaihtoehto, sekä tarkastelemaan pakkauksissa esitettyjä ympäristöväittämiä ja -merkkejä saatujen tulosten valossa. Ympäristölle selkeästi parempi vaihtoehto löydettiin kaikista paitsi yhdestä pakkausparista. Tämän yhden pakkausparin kohdalla tuloksia ei voitu pitää selkeänä. Tulosten perusteella voitiin todeta ympäristöväitteiden ja -merkintöjen pitävän pääosin paikkaansa. Mikäli nämä eivät pitäneet paikkaansa, oli se selitettävissä työn tekijän inhimillisellä virheellä tai mittausten tarkkuudella.

Viralliset ympäristömerkit ovat varmin ja helpoin tapa varmistua jonkin tuotteen tai pakkauksen ympäristövaikutuksista. Yritysten omat epäviralliset merkit voivat antaa kuluttajalle hyvää ja tarkempaa lisätietoa pakkauksesta, mutta niihin ei voi kuitenkaan aina täysin luottaa. Vastuu synnytetyistä mielikuvista ja kerrotuista faktoista tulisi olla tuotteen valmistajalla eikä kuluttajalla.