Yritysvastuuraportoinnin ulkoinen varmentaminen institutionaalisesta näkökulmasta : varmentajien olennaisuustyö institutionaalisena työnä
Luostarinen, Mira (2022)
Luostarinen, Mira
2022
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212189292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212189292
Tiivistelmä
Olennaisuus on tilinpäätösraportoinnissa ja tilintarkastuksessa kantava periaate, jota on alettu soveltaa laajasti myös yritysvastuuraportoinnissa ja sen varmentamisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysvastuuraportoinnin varmentajien tapoja arvioida ja hyödyntää olennaisuutta varmennusprosessin aikana. Tutkimuksen päätavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten olennaisuuteen periaatteen ympärille keskittyvä työ vaikuttaa varmennuksen instituution rakentumiseen. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia olennaisuutta koskevia tavoitteita varmennustyöhön liittyy. Tutkimuksessa tarkastellaan myös varmentajien käytänteitä ja toimenpiteitä, joita he hyödyntävät arvioidessaan varmennusasiakkaan eli toimeksiantajan määrittämää olennaisuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten varmentajat hyödyntävät olennaisuuden periaatetta varmennusprosessin aikana.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varmennuksen asiantuntijaa. Haastattelumenetelmän hyödyntäminen laadullisen tutkimuksen kontekstissa auttaa muodostamaan syvällisempää ymmärrystä tutkittavasta kohdeilmiöstä. Teemahaastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin hyödyntämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa teorian rooli painottuu etenkin analyysin loppuvaiheilla. Analysoinnissa sekä tulosten tulkinnassa hyödynnettiin institutionaalisen työn teoriaa. Teorian keskeisin oletus on, että erilaiset toimijat ja heidän toimintansa ovat tärkeässä roolissa instituutioiden luomisessa, ylläpitämisessä sekä tuhoamisessa.
Tutkimuksessa havaittiin kaksi varmennuksen työtä ohjaavaa tavoitetta. Varmentajien ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, että toimeksiantajan raportoinnissa on mukana kaikki olennaiset asiat. Toinen tavoite on varmistua raportoidun tiedon luotettavuudesta ja laadusta. Ensimmäistä tavoitetta varten varmentaja arvioi, onko toimeksiantajan tekemä olennaisuusanalyysi asianmukainen ja onko sen lopputuloksena raportointiin valikoitunut aiheita, jotka myös varmentajan näkemyksen ja ymmärryksen mukaan ovat olennaisia toimeksiantajalle. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi varmennuksessa testataan raportointiprosessien toimivuutta. Tässä tehtävässä olennaisuus ohjaa varmentajan päätöksentekoa esimerkiksi varmennustoimenpiteiden kohdistamisessa. Tätä kaikkea varmentajien olennaisuuden periaatteen ympärille keskittyvää työtä kuvataan tutkimuksessa käsitteellä olennaisuustyö, joka nähdään institutionaalisen työn alakäsitteenä. Tutkimuksessa havaittiin, että varmentajien olennaisuustyössä on etenkin instituutioita luovan ja ylläpitävän työn muotoja. Varmentajien tekemät tulkinnat ja rajanvedot olennaisuudesta ovat toimintaa, jolla varmentajat luovat ja vakiinnuttavat käytänteitä sekä tapoja käsitellä olennaisuutta varmennuksessa. Tällä toiminnalla varmentajat rakentavat varmennuksen instituutiota.
Hiljattain hyväksytty yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi 2022/2464/EU asettaa varmennuksen ensimmäistä kertaa pakolliseksi EU:n sääntelyn kontekstissa. Direktiivin myötä julkaistaan uudet Euroopan kestävyysraportointistandardit, mutta varmennukseen ei ole lähivuosina tulossa uusia standardeja. Varmentajien institutionaalinen työ on siis tulevaisuudessakin keskeisessä asemassa varmennuksen instituution rakentumisessa, mikä tarjoaa mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia etenkin direktiivin voimaanastumisen jälkeen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varmennuksen asiantuntijaa. Haastattelumenetelmän hyödyntäminen laadullisen tutkimuksen kontekstissa auttaa muodostamaan syvällisempää ymmärrystä tutkittavasta kohdeilmiöstä. Teemahaastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin hyödyntämällä teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa teorian rooli painottuu etenkin analyysin loppuvaiheilla. Analysoinnissa sekä tulosten tulkinnassa hyödynnettiin institutionaalisen työn teoriaa. Teorian keskeisin oletus on, että erilaiset toimijat ja heidän toimintansa ovat tärkeässä roolissa instituutioiden luomisessa, ylläpitämisessä sekä tuhoamisessa.
Tutkimuksessa havaittiin kaksi varmennuksen työtä ohjaavaa tavoitetta. Varmentajien ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, että toimeksiantajan raportoinnissa on mukana kaikki olennaiset asiat. Toinen tavoite on varmistua raportoidun tiedon luotettavuudesta ja laadusta. Ensimmäistä tavoitetta varten varmentaja arvioi, onko toimeksiantajan tekemä olennaisuusanalyysi asianmukainen ja onko sen lopputuloksena raportointiin valikoitunut aiheita, jotka myös varmentajan näkemyksen ja ymmärryksen mukaan ovat olennaisia toimeksiantajalle. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi varmennuksessa testataan raportointiprosessien toimivuutta. Tässä tehtävässä olennaisuus ohjaa varmentajan päätöksentekoa esimerkiksi varmennustoimenpiteiden kohdistamisessa. Tätä kaikkea varmentajien olennaisuuden periaatteen ympärille keskittyvää työtä kuvataan tutkimuksessa käsitteellä olennaisuustyö, joka nähdään institutionaalisen työn alakäsitteenä. Tutkimuksessa havaittiin, että varmentajien olennaisuustyössä on etenkin instituutioita luovan ja ylläpitävän työn muotoja. Varmentajien tekemät tulkinnat ja rajanvedot olennaisuudesta ovat toimintaa, jolla varmentajat luovat ja vakiinnuttavat käytänteitä sekä tapoja käsitellä olennaisuutta varmennuksessa. Tällä toiminnalla varmentajat rakentavat varmennuksen instituutiota.
Hiljattain hyväksytty yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi 2022/2464/EU asettaa varmennuksen ensimmäistä kertaa pakolliseksi EU:n sääntelyn kontekstissa. Direktiivin myötä julkaistaan uudet Euroopan kestävyysraportointistandardit, mutta varmennukseen ei ole lähivuosina tulossa uusia standardeja. Varmentajien institutionaalinen työ on siis tulevaisuudessakin keskeisessä asemassa varmennuksen instituution rakentumisessa, mikä tarjoaa mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia etenkin direktiivin voimaanastumisen jälkeen.