Sukupuolistuneen väkivallan kehystäminen koulussa : puuttumisen ja puuttumattomuuden perusteluja
Hoppu, Olivia (2023)
Hoppu, Olivia
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-01-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212078961
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212078961
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sukupuolistuneen väkivallan kohtaamista kouluissa väkivaltaan puuttumisen ja puuttumattomuuden perustelemisen näkökulmista Tässä tutkielmassa sukupuolistunut väkivalta määritellään vahingoittavaksi vallankäytöksi, ahdisteluksi, syrjinnäksi, verkkoympäristössä tapahtuvaksi väkivallaksi ja häirinnäksi, sekä henkiseksi ja fyysiseksi väkivallaksi, joka kytkeytyy seksuaalioikeuksiin ja/tai sukupuoleen. Väkivaltaan puuttumisen ja puuttumattomuuden perusteluja ei ole aiemmin juurikaan tutkittu koulukontekstissa. Näitä perustelemisen tapoja on tärkeää tutkia, jotta tiedostamme, mitkä asiat vaikeuttavat ja mahdollistavat väkivaltaan puuttumista ja miten koulun käytäntöjä voisi muuttaa, jotta väkivaltaa kohdanneita voisi auttaa paremmin ja väkivaltaa voisi kitkeä kouluista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta, koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa, koulutusta, sukupuolta ja tasa-arvoa käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkielmassa käytetään Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence (EraseGBV) -EU-hankkeen aineistoa, joka koostuu kuudesta fokusryhmähaastattelusta. Haastatteluihin osallistui opettajaopiskelijoita, koulun henkilökunnan jäseniä ja opettajaopiskelijoiden opettajia. Analyysissä hyödynnetään Erving Goffmanin kehysanalyysiä. Kehysanalyysin avulla tarkastellaan, miten moninaisia, päällekkäisiä ja myös ristiriitaisia tulkintoja voidaan tehdä erilaisista tilanteista ja miten näitä tulkintoja voisi mahdollisesti muuttaa. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, millä tavoin kasvatusalan tulevat ja nykyiset ammattilaiset perustelevat koulussa tapahtuvaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumista ja puuttumattomuutta.
Väkivaltaan puuttumattomuuden perusteluja jäsennettiin käytännöllisen, professionaalisen, individualistisen ja psykologisen kehyksen näkökulmista. Käytännöllistä kehystä käytettiin kaikkein eniten puuttumattomuuden perustelemiseen, mikä kertoo tarpeesta tehdä koulun käytäntöihin muutoksia, jotta väkivaltaan voitaisiin puuttua. Lisäksi se osoittaa, että väkivalta on rakenteellinen ongelma kouluissa. Puuttumattomuutta perusteltiin eniten opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opettajaopiskelijoiden opintojen puutteista, heidän kokemattomuudestaan työkentällä ja heidän omista asenteistaan ja kokemuksistaan koskien koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa.
Väkivaltaan puuttumista perusteltiin keskinäisen tukemisen sekä vastuun ja velvollisuuden kehysten kautta. Vastuun ja velvollisuuden kehystä käytettiin eniten, kun haluttiin tukea väkivaltaan puuttumista. Tämä kertoo tarpeesta tehdä vastuu väkivaltaan puuttumisesta hyvin selväksi niin opettajankoulutuksessa kuin koulussa työskennellessä. Tämä kehys korostui erityisesti opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opiskelijoiden halusta haastaa vastuun pakoilua ja väkivallan vähättelyä, kun siihen pitäisi puuttua koulussa. Haastateltavien puheissa esiintyvät keskinäisen tukemisen kehyksen perustelut haastavat sekä käytännöllisen että individualistisen kehyksen perusteluita ja vastuun ja velvollisuuden kehyksen perustelut puolestaan haastavat käytännöllisen ja professionaalisen kehyksen perusteluita. Psykologinen kehys on ainoa puuttumattomuutta perusteleva kehys, jota ei haasteta haastateltavien puheissa.
Tutkielmassa esitetään lisäksi haastateltavien, erityisesti opettajaopiskelijoiden, kehitysehdotuksia väkivaltaan puuttumiseen kouluissa. Opettajaopiskelijat ehdottivat yhtenäisten toimintatapojen luomista ja noudattamista kouluissa, koulun resurssien lisäämistä, ja sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevän koulutuksen lisäämistä osaksi opettajankoulutusta ja sen tarjoamista jo työelämässä oleville. Koulun henkilökunnan jäsenet yhtyivät ehdotuksiin koskien yhteisiä toimintatapoja ja opettajankoulutuksen kehittämistä. Jälkimmäistä kannattivat myös opettajaopiskelijoiden opettajat. Nämä kokeneemmat kasvatusalan ammattilaiset eivät kuitenkaan yhtyneet opettajaopiskelijoiden ehdotukseen jo työelämässä olevien ammattilaisten kouluttamisesta, vaan ehdottivat selkeiden toimintatapojen rakentamista ja avointa keskustelua henkilökunnan kesken. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevää koulutusta pitäisi tarjota kaikille kasvatusalan tuleville ja nykyisille ammattilaisille, jotta väkivaltaa voisi kitkeä ja ehkäistä kaikenlaisissa oppilaitoksissa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta, koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa, koulutusta, sukupuolta ja tasa-arvoa käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkielmassa käytetään Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence (EraseGBV) -EU-hankkeen aineistoa, joka koostuu kuudesta fokusryhmähaastattelusta. Haastatteluihin osallistui opettajaopiskelijoita, koulun henkilökunnan jäseniä ja opettajaopiskelijoiden opettajia. Analyysissä hyödynnetään Erving Goffmanin kehysanalyysiä. Kehysanalyysin avulla tarkastellaan, miten moninaisia, päällekkäisiä ja myös ristiriitaisia tulkintoja voidaan tehdä erilaisista tilanteista ja miten näitä tulkintoja voisi mahdollisesti muuttaa. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, millä tavoin kasvatusalan tulevat ja nykyiset ammattilaiset perustelevat koulussa tapahtuvaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumista ja puuttumattomuutta.
Väkivaltaan puuttumattomuuden perusteluja jäsennettiin käytännöllisen, professionaalisen, individualistisen ja psykologisen kehyksen näkökulmista. Käytännöllistä kehystä käytettiin kaikkein eniten puuttumattomuuden perustelemiseen, mikä kertoo tarpeesta tehdä koulun käytäntöihin muutoksia, jotta väkivaltaan voitaisiin puuttua. Lisäksi se osoittaa, että väkivalta on rakenteellinen ongelma kouluissa. Puuttumattomuutta perusteltiin eniten opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opettajaopiskelijoiden opintojen puutteista, heidän kokemattomuudestaan työkentällä ja heidän omista asenteistaan ja kokemuksistaan koskien koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa.
Väkivaltaan puuttumista perusteltiin keskinäisen tukemisen sekä vastuun ja velvollisuuden kehysten kautta. Vastuun ja velvollisuuden kehystä käytettiin eniten, kun haluttiin tukea väkivaltaan puuttumista. Tämä kertoo tarpeesta tehdä vastuu väkivaltaan puuttumisesta hyvin selväksi niin opettajankoulutuksessa kuin koulussa työskennellessä. Tämä kehys korostui erityisesti opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opiskelijoiden halusta haastaa vastuun pakoilua ja väkivallan vähättelyä, kun siihen pitäisi puuttua koulussa. Haastateltavien puheissa esiintyvät keskinäisen tukemisen kehyksen perustelut haastavat sekä käytännöllisen että individualistisen kehyksen perusteluita ja vastuun ja velvollisuuden kehyksen perustelut puolestaan haastavat käytännöllisen ja professionaalisen kehyksen perusteluita. Psykologinen kehys on ainoa puuttumattomuutta perusteleva kehys, jota ei haasteta haastateltavien puheissa.
Tutkielmassa esitetään lisäksi haastateltavien, erityisesti opettajaopiskelijoiden, kehitysehdotuksia väkivaltaan puuttumiseen kouluissa. Opettajaopiskelijat ehdottivat yhtenäisten toimintatapojen luomista ja noudattamista kouluissa, koulun resurssien lisäämistä, ja sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevän koulutuksen lisäämistä osaksi opettajankoulutusta ja sen tarjoamista jo työelämässä oleville. Koulun henkilökunnan jäsenet yhtyivät ehdotuksiin koskien yhteisiä toimintatapoja ja opettajankoulutuksen kehittämistä. Jälkimmäistä kannattivat myös opettajaopiskelijoiden opettajat. Nämä kokeneemmat kasvatusalan ammattilaiset eivät kuitenkaan yhtyneet opettajaopiskelijoiden ehdotukseen jo työelämässä olevien ammattilaisten kouluttamisesta, vaan ehdottivat selkeiden toimintatapojen rakentamista ja avointa keskustelua henkilökunnan kesken. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevää koulutusta pitäisi tarjota kaikille kasvatusalan tuleville ja nykyisille ammattilaisille, jotta väkivaltaa voisi kitkeä ja ehkäistä kaikenlaisissa oppilaitoksissa.