Fundamentum Novum Europae: Perusoikeusdialogin kehitys ja vakiintuminen Euroopan unionissa
Hanska, Patrick (2022)
Hanska, Patrick
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212078938
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202212078938
Tiivistelmä
1950-luvulla käynnistynyt, Euroopan teräs- ja hiiliyhteisön perustamisesta liikkeelle lähtenyt, alati vahvistuva Euroopan integraatio on nostanut esiin kysymyksen perusoikeuksista Euroopan unionin tasolla. Rooman sopimus ei sisältänyt sen kaltaista perusoikeusluetteloa, kuin mitä kansallisvaltioiden perustuslaeissa on totuttu näkemään. Jäsenvaltiot luopuivat yhteisön eduksi suvereniteetistaan tietyillä lainsäädännön alueilla, kun lainsäädäntövaltaa siirrettiin yhteisön toimielimille. Erityisesti 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla kysymys siitä, miten perusoikeudet voitaisiin turvata myös unionin tasolla, nosti päätään.
Keskeisessä roolissa Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden kehittymisen kannalta oli Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, joka on Maastrichtin sopimuksen jälkeen tunnettu Euroopan unionin tuomioistuimena. Kansallisina kumppaneina osana tätä kehityskulkua Euroopan unionin tuomioistuimelle toimivat jäsenvaltioiden tuomioistuimet, kuten Saksan ja Italian perustuslakituomioistuimet Bundesverfassungsgericht ja Corte Costituzionale. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kautta otettiin ensimmäiset askeleet kohti Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden ja unionin omien perusoikeuksien syntymistä. Osaltaan tätä oli mahdollistamassa Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyn kautta käytävä tuomioistuinten välinen perusoikeusdialogi.
Tutkielmassa tarkastellaan pääosin kronologisessa järjestyksessä sitä, miten Euroopan unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten välinen dialogi on vaikuttanut Euroopan unionin perusoikeuksien syntyyn ja sitä, miten Euroopan unionin perusoikeuskirjan julistamisen ja myöhemmin Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen jälkeen perusoikeuskirjan saatua oikeudellisesti sitovan aseman, tuomioistuinten välisestä perusoikeusdialogista on muodostunut vakiintunut ja tärkeä osa ylikansallista Euroopan unionin alueella vallitsevaa perusoikeusjärjestelmää.
Tuomioistuinten välistä dialogia ja sen merkitystä Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden ja unionin omien perusoikeuksien kehittymiseen tarkastellaan pääosin Euroopan unionin tuomioistuimen oman oikeuskäytännön kautta. Nykymuotoisessa Euroopan unionissa ennakkoratkaisumenetelmän kautta käytävän vakiintuneen tuomioistuinten välisen perusoikeusdialogin vaikutuksia perusoikeuskirjan ja kansallisten perusoikeuksien suhteeseen tarkastellaan niin ikään EUT:n keskeisen oikeuskäytännön kautta. Tuomioistuinten välinen perusoikeusdialogi on perusoikeuskirjan ja kansallisten perusoikeuksien välisen suhteen jäsentämisen lisäksi vaikuttanut merkittävästi perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien sisältöön, suojan tasoon sekä soveltamisalaan. Tätä tematiikkaa lähestytään tarkastelemalla EUT:n Lissabonin sopimuksen jälkeisen oikeuskäytännön kautta, miten perusoikeusdialogi on vaikuttanut tietosuojan alueella perusoikeuskirjassa taattuihin oikeuksiin yksityiselämän kunnioittamiseen, henkilötietojen suojaan sekä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
Keskeisessä roolissa Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden kehittymisen kannalta oli Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, joka on Maastrichtin sopimuksen jälkeen tunnettu Euroopan unionin tuomioistuimena. Kansallisina kumppaneina osana tätä kehityskulkua Euroopan unionin tuomioistuimelle toimivat jäsenvaltioiden tuomioistuimet, kuten Saksan ja Italian perustuslakituomioistuimet Bundesverfassungsgericht ja Corte Costituzionale. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kautta otettiin ensimmäiset askeleet kohti Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden ja unionin omien perusoikeuksien syntymistä. Osaltaan tätä oli mahdollistamassa Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyn kautta käytävä tuomioistuinten välinen perusoikeusdialogi.
Tutkielmassa tarkastellaan pääosin kronologisessa järjestyksessä sitä, miten Euroopan unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden kansallisten tuomioistuinten välinen dialogi on vaikuttanut Euroopan unionin perusoikeuksien syntyyn ja sitä, miten Euroopan unionin perusoikeuskirjan julistamisen ja myöhemmin Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen jälkeen perusoikeuskirjan saatua oikeudellisesti sitovan aseman, tuomioistuinten välisestä perusoikeusdialogista on muodostunut vakiintunut ja tärkeä osa ylikansallista Euroopan unionin alueella vallitsevaa perusoikeusjärjestelmää.
Tuomioistuinten välistä dialogia ja sen merkitystä Euroopan unionin perusoikeusulottuvuuden ja unionin omien perusoikeuksien kehittymiseen tarkastellaan pääosin Euroopan unionin tuomioistuimen oman oikeuskäytännön kautta. Nykymuotoisessa Euroopan unionissa ennakkoratkaisumenetelmän kautta käytävän vakiintuneen tuomioistuinten välisen perusoikeusdialogin vaikutuksia perusoikeuskirjan ja kansallisten perusoikeuksien suhteeseen tarkastellaan niin ikään EUT:n keskeisen oikeuskäytännön kautta. Tuomioistuinten välinen perusoikeusdialogi on perusoikeuskirjan ja kansallisten perusoikeuksien välisen suhteen jäsentämisen lisäksi vaikuttanut merkittävästi perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien sisältöön, suojan tasoon sekä soveltamisalaan. Tätä tematiikkaa lähestytään tarkastelemalla EUT:n Lissabonin sopimuksen jälkeisen oikeuskäytännön kautta, miten perusoikeusdialogi on vaikuttanut tietosuojan alueella perusoikeuskirjassa taattuihin oikeuksiin yksityiselämän kunnioittamiseen, henkilötietojen suojaan sekä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.