Menestys motivaattorina?: Kilpaurheilijoiden koulumenestyminen ja tavoiteorientoituminen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kilpaurheilijoita koulutuksen kentällä. Tutkimuksessa perehdyttiin kilpaurheilijoiden koulumenestykseen, motivationaalisiin tekijöihin sekä tavoiteorientoitumiseen. Teoreettisena lähtökohtana tutkimukselle on motivaatio, josta käsitellään muutamia keskeisiä motivaatioteorioita. Näistä tutkimukselle merkityksellisin lähtökohta on tavoiteorientaatioteoria, jonka avulla voidaan tutkia, kuinka yksilö motivoituu toimintaan ja millaisia tavoitteita hän itselleen asettaa. Lisäksi teoriassa käsitellään koettua ja reaalista koulumenestystä sekä määritellään kilpaurheilu tämän tutkimuksen lähtökohdista. Kilpaurheilu määriteltiin tässä tutkimuksessa käsittämään yksilöurheilua, sillä kaikki kyselyyn vastaajat olivat yksilöurheilijoita.

Työ on toteutettu mixed methods -menetelmällä, eli se yhdistelee laadullista ja määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen aineiston kerättiin kyselyllä, joka kohdistettiin toisella asteella opiskeleville kilpaurheilijoille. Kysely sisälsi 8 kysymystä, joista muutamat olivat suljettuja likert- asteikollisia kysymyksiä ja loput avoimia. Vastaajat olivat nuorten alueellisen maajoukkueen yleisurheilijat, joita lopulta vastaajiksi päätyi yhteensä 108. Analyysikeinona käytettiin pääosin teoriaohjaavaa sisällön analyysiä. Teoria ohjasi tutkimusongelmien asettelua ja rajaamista sekä tulosten tulkintaa, minkä lisäksi aiemmat tutkimustulokset tukivat tulosten analysointia.

Tulosten mukaan kilpaurheilijat näyttivät menestyvän hyvin ja keskitasoa paremmin koulussa. Sukupuolia vertaillessa naiset kokivat menestyvänsä miehiä paremmin, minkä lisäksi heidän reaalinen koulumenestyksensä oli parempaa. Tuloksista nähtiin myös, että tavallista oli oman koulumenestyksen aliarviointi. Menestyminen nähtiin hyvin merkityksellisenä etenkin urheilussa, mutta myös koulussa. Urheilussa menestymisen tärkeys korreloi positiivisesti koulussa menestymisen tärkeyden kanssa, joskin korrelaatio oli heikko. Tavoiteorientaatiota tutkittaessa huomattiin, että yleisintä oli tehtäväsuuntautunut tavoiteorientoituminen, eli urheilijaa motivoi henkilökohtaisen kehittymisen halu tai itse asetettujen kehitystavoitteiden saavuttaminen. Tuloksista huomattiin myös, että menestymishalukkuus ja ulospäin paremmalta näyttämisen yhteyden välillä oli positiivinen korrelaatio, eli jos vastaaja koki tärkeänä menestyä urheilussa, hän todennäköisemmin koki tärkeänä myös näyttäytyä ulospäin muita parempana.