Väestönkasvun vaikutus talouskasvuun
Koskinen, Eetu (2022)
Koskinen, Eetu
2022
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-06-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206215759
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202206215759
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka väestönkasvu vaikuttaa talouskasvuun. Tutkielmassa väestönkasvun vaikutusta talouskasvuun tarkastellaan ensin teoreettisesti makrotaloustieteellisten talouskasvun mallien avulla ja sen jälkeen tehdään katsaus aihetta käsittelevään empiiriseen tutkimuskirjallisuuteen. Lopuksi tutkielman tuloksia pohditaan vielä Suomen syntyvyyskeskustelun ja maailmantalouden tulevaisuudennäkymien kannalta.
Väestönkasvua käsitellään tutkielmassa demografisen transition teorian näkökulmasta. Teorian mukaan elintason kasvu saa ensin kuolleisuuden laskemaan, mikä johtaa nopeaan väestönkasvuun. Elintason jatkaessa kasvuaan alkaa kuitenkin myös syntyvyys laskea, jolloin väestönkasvu hidastuu tasoittuen lopulta matalalle tasolle. Solowin talouskasvun mallissa kiihtyvä väestönkasvu saa pääomavarannon jakautumaan suuremman työväestön kesken supistaen työntekijäkohtaista tuotantoa ja elintasoa. Thomas Malthusin teorian mukaan väestökasvun ja elintason kehityksen välillä on jatkuva dynaaminen vuorovaikutus. Elintason kasvu saa väestön kasvamaan, mikä taas johtaa luonnonvarojen, erityisesti viljelysmaan, alenevan rajatuottavuuden takia elintason laskuun ja lopulta väestön supistumiseen. Michael Kremerin kehittämässä endogeenisen kasvun mallissa väestönkasvu on sen sijaan tärkein talouskasvua edistävä tekijä pitkällä aikavälillä. Kremerin mukaan suuremmassa väestössä on enemmän ihmisiä, jotka kykenevät kehittämään teknologiaa, mikä puolestaan kiihdyttää talouskasvua.
Empiirisessä tarkastelussa väestönkasvun ja talouskasvun väliltä ei löydy yksiselitteistä yhteyttä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että korkean tulotason maissa väestönkasvun vaikutus talouskasvuun on positiivinen, kun taas matalan tulotason maissa korkea väestönkasvu saattaa haitata talouskasvua. Muun muassa demografisen transition vaihe, väestön ikärakenne sekä julkisten instituutioiden laatu vaikuttavat siihen, muodostuvatko väestönkasvun positiiviset vai negatiiviset vaikutukset hallitseviksi.
Työn keskeisin teoreettinen ja empiirinen löydös on siis se, että väestönkasvulla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia talouskasvuun. Korkean tulotason maana Suomi todennäköisesti hyötyisi nopeammasta väestönkasvusta, mutta matala syntyvyys ei siitä huolimatta estä Suomen taloudellista kehitystä. Pitkällä aikavälillä maan talouskasvu riippuu siitä, kuinka tehokkaasti se kykenee hyödyntämään uutta teknologiaa, mikä tuskin muodostuu ongelmaksi Suomen kaltaisessa korkean koulutuksen ja laadukkaiden instituutioiden maassa. Tutkimustulosten valossa myös maailmantalouden tulevaisuudennäkymät vaikuttavat hyviltä. Kehittyvien maiden saadessa demografisen transition päätökseen maailmassa on suuri työikäinen väestö, mikä saattaa johtaa nopeaan globaaliin talouskasvuun.
Väestönkasvua käsitellään tutkielmassa demografisen transition teorian näkökulmasta. Teorian mukaan elintason kasvu saa ensin kuolleisuuden laskemaan, mikä johtaa nopeaan väestönkasvuun. Elintason jatkaessa kasvuaan alkaa kuitenkin myös syntyvyys laskea, jolloin väestönkasvu hidastuu tasoittuen lopulta matalalle tasolle. Solowin talouskasvun mallissa kiihtyvä väestönkasvu saa pääomavarannon jakautumaan suuremman työväestön kesken supistaen työntekijäkohtaista tuotantoa ja elintasoa. Thomas Malthusin teorian mukaan väestökasvun ja elintason kehityksen välillä on jatkuva dynaaminen vuorovaikutus. Elintason kasvu saa väestön kasvamaan, mikä taas johtaa luonnonvarojen, erityisesti viljelysmaan, alenevan rajatuottavuuden takia elintason laskuun ja lopulta väestön supistumiseen. Michael Kremerin kehittämässä endogeenisen kasvun mallissa väestönkasvu on sen sijaan tärkein talouskasvua edistävä tekijä pitkällä aikavälillä. Kremerin mukaan suuremmassa väestössä on enemmän ihmisiä, jotka kykenevät kehittämään teknologiaa, mikä puolestaan kiihdyttää talouskasvua.
Empiirisessä tarkastelussa väestönkasvun ja talouskasvun väliltä ei löydy yksiselitteistä yhteyttä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että korkean tulotason maissa väestönkasvun vaikutus talouskasvuun on positiivinen, kun taas matalan tulotason maissa korkea väestönkasvu saattaa haitata talouskasvua. Muun muassa demografisen transition vaihe, väestön ikärakenne sekä julkisten instituutioiden laatu vaikuttavat siihen, muodostuvatko väestönkasvun positiiviset vai negatiiviset vaikutukset hallitseviksi.
Työn keskeisin teoreettinen ja empiirinen löydös on siis se, että väestönkasvulla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia talouskasvuun. Korkean tulotason maana Suomi todennäköisesti hyötyisi nopeammasta väestönkasvusta, mutta matala syntyvyys ei siitä huolimatta estä Suomen taloudellista kehitystä. Pitkällä aikavälillä maan talouskasvu riippuu siitä, kuinka tehokkaasti se kykenee hyödyntämään uutta teknologiaa, mikä tuskin muodostuu ongelmaksi Suomen kaltaisessa korkean koulutuksen ja laadukkaiden instituutioiden maassa. Tutkimustulosten valossa myös maailmantalouden tulevaisuudennäkymät vaikuttavat hyviltä. Kehittyvien maiden saadessa demografisen transition päätökseen maailmassa on suuri työikäinen väestö, mikä saattaa johtaa nopeaan globaaliin talouskasvuun.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8354]