Kertomisen arvoinen elämä: Mikrohistoriallinen ryhmäbiografia erään perheen sisaruksista

Abstract

Tavallisistakin ihmisistä voi kirjoittaa elämäkerran. Biografian monet toteutustavat antavat tilaa muidenkin kuin suurmiesten tai julkisuuden henkilöiden elämäntarinoiden tulkitsemiselle. Kainuulaisella maaseudulla vuosina 1881–1901 syntyneen sisarussarjan ryhmäbiografia on mikrohistoriallinen tutkimus tavallisista ihmisistä. Sisarusten elämäntapahtumien selvittämisen ja heidän mahdollisuuksiensa analysoimisen kautta hahmottuu myös yleisempi näkökulma suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja ihmisten elämään noin sadan vuoden ajalta. Samalla piirtyy kuva siitä, minkälaisia mahdollisuuksia heidän kaltaisillaan ihmisillä elämässä oli.

Sukututkimuksen metodeja hyödyntäen ja mikrohistoriallista tutkimustapaa soveltaen olen selvittänyt mitä nämä viisi sisarusta elämässään tekivät. Aineisto kostuu ensisijaisesti virallisista tietolähteistä, kuten kirkonkirjoista, henkikirjoista, väestönlaskennoista ja tuomiokirjoista, mutta myös yksityisistä lähteistä, joita ovat kirjeet, äänitteet ja muistot. Aineiston pohjalta olen tulkinnut sisarusten elämän merkittävimmät käännekohdat, joihin kytkeytyy mahdollisuuksia ja valintoja. Jokaisen sisaruksen elämässä oli tilanteita, joiden kautta avautuvaa mahdollisuuksien horisonttia tutkimalla olen pyrkinyt valottamaan jokseenkin samanlaisista lähtökohdista eri suuntiin pyrkineiden sisarusten vaiheita. Aineisto muovautui tutkimuksen edetessä, sillä uusia lähteitä löytyi koko tutkielman kirjoittamisen ajan. Yksi tutkimuksen saavutuksista on siten myös lähdeaineiston kokoaminen. Aineisto täytyi pilkkomisen ja jäsentämisen sijaan etsiä ja koota.

Tavallisuus on tämän tutkielman läpileikkaava käsite. Yksikään tavallinen ihminen ei silti ole samanlainen kuin toinen. Tavallisuuden määritteleminen on melko haastavaa, sillä lopulta kaikki ovat jollakin tapaa ainutlaatuisia. Sisaruksista jokaisen elämästä löytyi jotakin erityistä, joka tekee heistä myös eräänlaisia poikkeuksia tavallisuudesta. Mikrohistoriallinen tarkastelu, jossa näkökulma pienennetään yksilötasolle, paljasti yksityisestä elämästä jotakin yleistä ja tavallisuudesta jotakin poikkeavaa. Tutkimuksesta muotoutui elämäkerta, jossa henkilöitä käsitellään paitsi ryhmänä myös yksittäisinä henkilöinä. Yhdistämällä biografiaan paikallishistoriaa, siirtolaisuuden historiaa ja sukututkimusta, voidaan liikkua yksityisestä yleiseen – ja toisin päin. Sisarusten elämät eriytyivät toisistaan poikkeaviin suuntiin, luoden varsin laajan kuvan monista erilaisista mahdollisista elämänkuluista voimakkaasti muuttuvassa Suomessa ja maailmassa.

Tavallisten ihmisten elämästä kertominen on tärkeä tehtävä, joka auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa yleisemmin. Elämän käsitteleminen suhteessa aikaan ja paikkaan paljastaa sen, mitä henkilö on tehnyt, ja tavallaan sitä kautta myös sen, mitä hän on ajatellut, vaikkei siitä olisikaan hänen itsensä tuottamia lähteitä olemassa. Muodostuva tulkinta – elämäkerta – on aina kaikesta huolimatta repaleinen ja katkonainen esitys oikeasta elämästä.