"Psykoterapeutti ei oo ystävä. Eikä se oo äiti." : Psykoterapeuttien vuorovaikutusosaaminen ja vuorovaikutuksen jännitteet psykoterapian tutustumiskäynnillä

Abstract

Psykoterapia on asiakkaan ja asiantuntijan väliseen vuorovaikutukseen perustuva hoitomuoto, jonka tavoitteena on lievittää erilaisista mielenterveyden haasteista koituvaa psyykkistä haittaa. Suomessa psykoterapian saatavuus on kuitenkin monien muiden mielenterveyspalveluiden ohella epävarmaa: psykoterapeutteja on vuodesta toiseen liian vähän kasvavaan kysyntään nähden. Näissä olosuhteissa psykoterapian ensitapaamisen kulkuun voi kohdistua runsaasti erilaisia odotuksia, pelkoja ja toiveita, mikä psykoterapeutin on osattava viestinnässään huomioida. Tässä tutkielmassa jäsennellään ensitapaamisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä juuri psykoterapeutin näkökulmasta, jotta ihmissuhdeammattilaisen asiantuntijaviestintää voitaisiin ymmärtää syvemmin psykoterapian tutustumiskäynnin kaltaisessa herkässä vuorovaikutustilanteessa.

Tulkinta psykoterapiasta yhteistyössä syntyviin merkityksenantoihin pohjautuvana tavoitteellisena toimintana tukee tutustumiskäynnin vuorovaikutuksen tarkastelemista viestintätieteellisistä lähtökohdista käsin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten psykoterapeutti hallitsee psykoterapian ensitapaamisen vuorovaikutusta. Kyseistä tutkimusongelmaa lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: millaisia jännitteitä psykoterapian tutustumiskäynnin vuorovaikutuksessa on, millaista vuorovaikutusosaamista jännitteiden hallitseminen psykoterapeutilta edellyttää ja miten psykoterapeutti suojelee asiakkaan kasvoja tutustumiskäynnillä.

Tutkittavaa ilmiötä jäsennettiin vuorovaikutusosaamisen prosessimallin, relationaalisen dialektiikan ja kasvoteorian muodostaman viestintäteoreettisen viitekehyksen valossa. Tutkimusaineisto kerättiin laadullisella tutkimusotteella haastattelemalla terapiatyötä aktiivisesti harjoittavia kognitiivista psykoterapiasuuntausta edustavia psykoterapeutteja. Puolistrukturoituun teemahaastatteluun osallistui viisi psykoterapeuttia, jotka olivat haastatteluhetkellä harjoittaneet ammattiaan 3–20 vuoden ajan. Kerätty aineisto analysoitiin temaattista analyysia hyödyntäen ja aineistosta nostettiin esiin kolme pääteemaa pohjautuen tutkimuskysymyksiin.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että psykoterapian ensitapaamisen vuorovaikutus on jännitteistä. Aineistosta havaittiin viisi eri jänniteparia, joita psykoterapeutit pyrkivät hallitsemaan omalla vuorovaikutusosaamisellaan. Tutkimustuloksia analysoitaessa nousi esiin kokonaan uusi ensitapaamisen vuorovaikutusta määrittävä relationaalinen jännitepari, jota päätettiin kutsua vaativuus–realistisuus -nimityksellä. Erityisen merkityksellisiksi vuorovaikutusosaamisen osa-alueiksi nousivat rooli- ja tavoiteosaaminen psykoterapeutille tärkeinä keinoina ensitapaamisen vuorovaikutuksen johdonmukaisuuden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Tuloksista käy myös ilmi, että psykoterapeutit hyödyntävät useita viestinnällisiä strategioita asiakkaan kasvojen suojelemiseksi.

Tutkimuksen tulokset tuottavat ymmärrystä psykoterapian ensitapaamisen vuorovaikutuksesta sekä sille tyypillisten vuorovaikutuksen jännitteiden hallitsemisesta psykoterapeuttien näkökulmasta. Tutkimus kartoittaa myös institutionaalisen ja asymmetrisen vuorovaikutuksen ominaispiirteitä psykoterapian ensitapaamisen kontekstissa sekä osoittaa, kuinka psykoterapeutit huomioivat jatkuvasti vuorovaikutuksen suhde- ja tehtävätasoa tutustumiskäynnin aikana laaja-alaisen vuorovaikutusosaamisen avulla. Tutkimuksen tulosten tuottamaa uutta tietoa voisi hyödyntää esimerkiksi psykoterapeuttikoulutuksen kehittämisessä.