Suomen eläkejärjestelmän sosiaalisen kestävyyden toteutuminen ja kehittäminen

Abstract

Vanhuuden aikaan liittyy erilaisia riskejä, joihin voi olla vaikea varautua, minkä takia lähes kaikissa maissa on lakisääteinen eläkejärjestelmä. Eläkejärjestelmä on olennainen osa Suomen sosiaaliturvaa ja eläkkeillä on tärkeä tehtävä turvata ihmisten toimeentuloa vanhuuden ajalta. Tässä tutkielmassa tutkitaan, kuinka hyvin eläkejärjestelmän sosiaalinen kestävyys toteutuu ja miten sitä voidaan parantaa sekä sitä, kuinka suuri merkitys eläkejärjestelmän taloudellisella kestävyydellä on niihin. Tutkielma on laadullinen ja aineistoon kuuluu viisi asiantuntijahaastattelua.

Suomen eläkejärjestelmän muodostavat työeläkkeet sekä kansan- ja takuueläkkeet. Työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva eli osa eläkkeistä rahoitetaan työssäkäyvien vakuutusmaksuilla ja osa sijoitustuotoilla. Kansan- ja takuueläke ovat verorahoitteisia ja ne takaavat vähimmäisturvan, jos työeläke on jäänyt pieneksi. Eläkejärjestelmän kestävyys muodostuu taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Taloudellinen kestävyys tarkoittaa, että eläkevakuutusmaksut ja sijoitustuotot riittävät maksettaviin eläke-etuuksiin. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu eläkkeiden riittävyys, oikeudenmukaisuus ja ihmisten luottamus järjestelmään.

Tutkielmaan haastateltiin asiantuntijoita Eläketurvakeskuksesta, Tela ry:stä ja kahdesta eläkeyhtiöstä. Yleisesti eläkejärjestelmän sosiaalinen kestävyys toteutuu kohtalaisen hyvin, mutta kun katsotaan tarkemmin sosiaalisen kestävyyden eri osa-alueita, eri ihmisryhmiä tai eri eläke-etuuksia, sosiaalisessa kestävyydessä on myös puutteita. Eläkkeiden riittävyys on kohtalaisen hyvä, mutta työeläkkeiden riittävyys on parempaa kuin kansaneläkkeiden, ja eläkeläisköyhyyttä on, jos työura on jäänyt lyhyeksi. Naisten eläkkeet ovat keskimäärin pienempiä kuin miesten. Tämä johtuu miesten ja naisten eroista työmarkkina-asemassa ja perhevapaiden epätasaisesta jakautumisesta. Nuorten sukupolvien eläkkeet ovat hieman matalampia. Toisaalta kaikkein vanhimmilla eläkeläisillä on matalat eläkkeet, koska heidän työuransa on alkanut ennen eläkejärjestelmän luomista. Yleisellä tasolla eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuus on suhteellisen hyvä, koska eläke kertyy kaikille samojen sääntöjen mukaan. Oikeudenmukaisena on nähty se, että eläkettä saa suhteessa omaan vaivannäköön, mikä toteutuu, mutta toisaalta voidaan kysyä, onko se oikeudenmukaista, että työuran aikaiset erot toistuvat eläkkeissä. Myös oikeudenmukaisuuden kannalta järjestelmässä on eroja sekä sukupuolten että sukupolvien välillä, jotka ovat pitkälti samoja kuin eläkkeiden riittävyydessä. Yleisesti luottamus eläkejärjestelmään on hyvällä tasolla, mutta eläkejärjestelmän yksityiskohtiin liittyen luottamus on heikompaa. Nuorten luottamus on heikompaa kuin vanhempien, mutta miesten ja naisten välillä ei ole suuria eroja.

Eläkejärjestelmän sosiaalista kestävyyttä voidaan parantaa eläkejärjestelmän sisällä, sen taloudellisella kestävyydellä ja sen ulkopuolisilla yhteiskunnan toimilla. Suurin merkitys on kuitenkin taloudellisella kestävyydellä ja järjestelmän ulkopuolisilla keinoilla. Eläkkeiden riittävyyttä voidaan parantaa pitkällä työuralla, työkyvyttömyyden ehkäisyllä ja miesten ja naisten erojen osalta vähentämällä työmarkkinoiden segregaatiota ja perhevapaiden tasavertaisemmalla jakautumisella. Sukupolvien välillä sosiaalista kestävyyttä voidaan parantaa huolehtimalla taloudellisesta kestävyydestä, eläkemaksujen säilymisestä kohtuullisella tasolla ja eläkkeiden koskemattomuudella. Luottamusta voidaan parantaa taloudellisella kestävyydellä, järjestelmän avoimuudella ja vastuullisella toiminnalla, mutta eniten laajoilla toimilla, joiden avulla ihmiset pysyvät mukana yhteiskunnassa. Taloudellinen kestävyys luo pohjan sosiaalisen kestävyyden toteutumiselle, mutta sen vaikutus ei ole suoraviivaista. Sosiaalista kestävyyttä voidaan parantaa erityisesti yhteiskunnan muilla toimilla, ei niinkään itse eläkejärjestelmässä, koska eläkkeet eivät ole irrallisia, vaan osa yhteiskuntaa.