Työssä oppimisen merkitys käytäntöjen muutoksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää työssä tapahtuvan oppimisen merkitystä organisaation käytäntöjen ja rutiinien muutoksessa. Vaikka aiemmassa tutkimuksessa on jo tunnistettu näiden kahden organisaatiolle keskeisen prosessin yhteys sekä limittäisyys, tarvitaan aiheesta lisää tutkimusta liiketoimintaympäristöjen yhä monimutkaistuessa ja käytäntöjen sekä rutiinien muutostahdin nopeutuessa. Tämä kehitys korostaa organisaatioiden oppimiskyvyn merkitystä organisaatioiden uudistumiselle entisestään. Tästä syystä on oleellista tutkia, kuinka työssä oppimisen keinoin voidaan omaksua ja kehittää uusia käytäntöjä ja rutiineja organisaatioissa. Jotta tätä voidaan tutkia, tutkimuksessa käsiteltävä teoreettinen pohja koostuu sekä työssä oppimisen teoriasta että organisaation rutiineihin ja erityisesti niiden muutokseen liittyvästä teoriasta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineisto kerättiin kohdeorganisaatiossa tehtyjen seitsemän teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen kohdeorganisaationa toimii HR- organisaatio, jossa kaikki haastateltavat henkilöt työskentelivät operatiivisen henkilöstöhallinnon tehtävissä. Kyseinen organisaatio valikoitui tutkimuksen kohteeksi, koska siinä on tapahtunut viime vuosina paljon henkilöstön päivittäiseen työhön liittyviin ja organisaatiossa oleviin työn käytäntöihin ja rutiineihin liittyviin perusoletuksiin vaikuttavia muutoksia. Haastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ankkuroidun teorian induktiivisen lähestymistavan mukaisesti sekä teoriaohjaavaa tulkintatapaa hyödyntäen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että organisaatioissa tapahtuva informaali työssä oppiminen on oleellista käytäntöjen ja rutiinien muuttumisen kannalta. Tuloksissa tunnistettiin työssä oppimisella olevan useita merkityksiä. Tulosten mukaan aktiivinen omaan oppimiseen tähtäävä toiminta, yhdessä kollegoiden kanssa tapahtuva oppiminen sekä kollektiivinen käytäntöjen ja rutiinien kehittäminen ovat keskeisiä käytäntöjen muuttumisen ja rutinoitumisen mahdollistavia toimintoja. Lisäksi työssä oppimiseen vaikuttavat tekijät, kuten organisaation konteksti ja resurssit sekä työntekijöiden oma suhtautuminen oppimiseen muutoksen pohjalta, vaikuttavat käytäntöjen ja rutiinien muuttumiseen. Oppiminen on myös tulosten perusteella välttämätöntä, jotta työssä voidaan suoriutua muutoksessa ja jotta työn tekemisen tavat olisivat tehokkaita arjessa. Aineiston analyysin pohjalta tutkimuksessa myös luotiin käytäntöjen rutinoitumisen prosessimalli, jossa keskeisessä osassa on työssä oppiminen jokaisessa prosessin vaiheessa. Työssä oppimisen merkitykset näkyvät prosessissa niin uusien käytäntöjen arviointi-, omaksumis-, kehittämis-, laajentamis- kuin lopulta rutinoitumisen vaiheessa.

Tutkimuksen tulokset täydentävät aiempaa työssä oppimisen ja rutiinien muutoksen teoriaa. Tulokset ovat yhteneväiset aiemman tutkimuksen kanssa, mutta tutkimus korostaa aiempaa tutkimusta enemmän näiden kahden osin erillään olevan tutkimussuunnan yhteyttä ja yksityiskohtaistaa muutoksen rinnalla kulkevaa työssä oppimisen prosessia. Tulokset osoittavat kollektiivisen ja vahvasti vuorovaikutukseen pohjautuvan oppimis- ja kehittämistoiminnan olevan erityisen tärkeää käytäntöjen muuttumiselle ja rutinoitumiselle organisaatiossa. Merkitys liittyy aikaisemman tutkimuksen korostamiin tekijöihin, kuten yhteisiin kokemuksiin sekä tiedon jakamiseen. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan nostaa merkittäviksi tekijöiksi myös yhteinen ongelmanratkaisu sekä käytäntöjen kehittäminen alhaalta ylöspäin keskustellen.