Änkytyksen mitatun vaikeusasteen vertaaminen änkyttävien aikuisten itsearviointiin: Monitapaustutkimus
Varttinen, Suvi (2021)
2021
Logopedian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-11-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110318030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202110318030
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, kuinka änkytyksen mitattu vaikeusaste vertautuu änkyttävien aikuisten itsearviointeihin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tarjota tietoa änkytyksen vaikeusasteen mittaamisen ja änkyttävän henkilön itsearvioinnin mahdollisuuksista tutkimustyössä. Kansainvälisissä tutkimuksissa änkyttävien aikuisten änkytyksen mitattua vaikeusastetta ja itsearviointeja on verrattu toisiinsa, mutta aiempaa suomalaista tutkimusta aiheesta ei ole.
Tämä tutkimus oli monitapaustutkimus, johon osallistui neljä noin 30-vuotiasta lapsuudesta saakka änkyttänyttä aikuista. Tutkimuksen aineisto muodostui puolistrukturoidusta teemahaastattelusta saaduista puhenäytteistä ja tutkimushenkilöiden täyttämistä itsearvioinneista. Änkytyksen vaikeusteen mittaamisessa käytettiin SSI-4-arviointimenetelmää.
Tutkimuksessa havaittiin, että erilaisilla itsearvioinneilla on mahdollista saada änkytyksen mitattua vaikeusastetta monitahoisempi arvio henkilön änkytyksestä. Tässä tutkimuksessa änkytyksen mitattu vaikeusaste ja tutkimushenkilöiden täyttämän ensimmäisen itsearvioinnin pistemäärät korreloivat varsin hyvin, mutta tutkimuksessa käytetty toinen itsearviointi osoitti selkeästi sen, kuinka änkytyksen mitattu vaikeusaste ja änkyttävän henkilön oma arviointi ja kokemus änkytyksestä eivät välttämättä vastaa toisiaan. Tässä tutkimuksessa änkyttävä henkilö saattoi esimerkiksi kokea puhetapansa häiritsevän itseään aina, vaikka hänen mitattu änkytyksen vaikeusasteensa oli erittäin lievä ja hän tiedosti todellisuudessa änkyttävänsä harvoin. Itsearviointien käyttäminen aikuisten änkytyksen vaikeusasteen mittaamisessa, arvioinnissa ja aikuisia koskevissa änkytystutkimuksissa vaikuttaisikin antavan änkytyksen mitattua vaikeusastetta monipuolisemman ja yksilön todellisuutta tarkemmin kuvaavan arvion. Luonnollisesti asiaa tulisi vielä tutkia isommalla otoskoolla ja heterogeenisemmällä tutkimushenkilöiden joukolla.
Tämä tutkimus oli monitapaustutkimus, johon osallistui neljä noin 30-vuotiasta lapsuudesta saakka änkyttänyttä aikuista. Tutkimuksen aineisto muodostui puolistrukturoidusta teemahaastattelusta saaduista puhenäytteistä ja tutkimushenkilöiden täyttämistä itsearvioinneista. Änkytyksen vaikeusteen mittaamisessa käytettiin SSI-4-arviointimenetelmää.
Tutkimuksessa havaittiin, että erilaisilla itsearvioinneilla on mahdollista saada änkytyksen mitattua vaikeusastetta monitahoisempi arvio henkilön änkytyksestä. Tässä tutkimuksessa änkytyksen mitattu vaikeusaste ja tutkimushenkilöiden täyttämän ensimmäisen itsearvioinnin pistemäärät korreloivat varsin hyvin, mutta tutkimuksessa käytetty toinen itsearviointi osoitti selkeästi sen, kuinka änkytyksen mitattu vaikeusaste ja änkyttävän henkilön oma arviointi ja kokemus änkytyksestä eivät välttämättä vastaa toisiaan. Tässä tutkimuksessa änkyttävä henkilö saattoi esimerkiksi kokea puhetapansa häiritsevän itseään aina, vaikka hänen mitattu änkytyksen vaikeusasteensa oli erittäin lievä ja hän tiedosti todellisuudessa änkyttävänsä harvoin. Itsearviointien käyttäminen aikuisten änkytyksen vaikeusasteen mittaamisessa, arvioinnissa ja aikuisia koskevissa änkytystutkimuksissa vaikuttaisikin antavan änkytyksen mitattua vaikeusastetta monipuolisemman ja yksilön todellisuutta tarkemmin kuvaavan arvion. Luonnollisesti asiaa tulisi vielä tutkia isommalla otoskoolla ja heterogeenisemmällä tutkimushenkilöiden joukolla.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9897]