Luottamus sektorirajat ylittävässä yhteistyössä

Abstract

Tämä tutkimus tarkasteli luottamuksen kokemusta sektorirajat ylittävässä yhteistyössä. Sen tavoitteena oli haastattelujen avulla selvittää millainen luottamuksen kokemus tällaisissa ammatillisissa konteksteissa on luonteeltaan, miten se kehittyy, ja mitkä tekijät ylläpitävät tai rapauttavat sitä. Sektorirajat ylittävät hankkeet valikoituvat tutkimuskohteeksi, koska niissä luottamuksen merkityksen voidaan ajatella olevan erityisen suuri. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä kymmentä henkilöä, joista kuusi oli viranhaltijoita ja neljä luottamushenkilöä. Haastattelukysymykset perustuivat filosofiseen ja hallintotieteelliseen kirjallisuuteen luottamuksen käsitteestä. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, ne toteutettiin etäyhteydellä ja kestivät noin tunnin. Haastattelut litteroitiin, ja vastauksia analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin teemoittain.

Tutkimusaineisto vahventaa kirjallisuuden käsityksen luottamuksesta uskomusten ja asenteiden kokonaisuutena, joka sisältää positiivisia odotuksia toisen kyvyn ja halun sekä rehellisyyden suhteen. Aineisto antaa myös tukea ajatukselle, että luottamus eroaa pelkästä toisen varaan laskemisesta ja siihen liittyy normatiivisia odotuksia; se on monimutkainen, vastavuoroinen ja kokonaisvaltainen tuntemus, jonka syntyyn liittyy tietoisia ja tiedostamattomia prosesseja. Luottamuksen syntymiselle hankkeessa keskeisiä seikkoja ovat osallistujien ammattitaito, sitoutuminen hankkeeseen, jaettu käsitys tavoitteesta, selkeät yhteiset säännöt ja avoimuus. Hankkeen taustalla olevien organisaatioiden rooli on antaa selkeä tuki ja mandaatti tekijöille. Erityisen tärkeitä seikkoja vaikuttaisivat olevan, että hankkeen osapuolet saavat riittävästi aikaa kehittää käsityksen yhteisestä tavoitteesta, ja se että he ymmärtävät toistensa ajattelua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tekijöiden on tunnettava toisensa myös jollain henkilökohtaisella tasolla. Näitä seikkoja on kuitenkin vaikeaa toimijoiden työtehtävien suuren määrän ja kiireen takia. Merkittävin yksittäinen seikka, joka vähensi luottamusta, oli koettu uhka omalle suvereniteetille. Kunnallisen seutuyhteistyön kannalta nämä tulokset korostavat tarvetta antaa hankkeille riittävästi aikaa synnyttää yhteinen tahtotila ja luoda kaikkien osapuolien autonomiaa kunnioittava ilmapiiri.