Sosioekonomisen aseman yhteys terveyspalvelujen tarpeeseen ja käyttöön 60–69-vuotiailla

Abstract

Yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaminen kaikille kansalaisille sekä terveyden eriarvoisuuden kaventaminen ovat olleet jo pitkään suomalaisen terveyspolitiikan keskeisiä päätavoitteita. Terveyspoliittisista pyrkimyksistä huolimatta väestöryhmien väliset terveyserot ovat edelleen suuria erityisesti sosioekonomisten ryhmien välillä. Terveyseroja on mahdollista kaventaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella terveyspalvelujärjestelmällä, jossa palvelujen saatavuus ja käyttö perustuvat terveydentilan edellyttämään tarpeeseen. Suomessa terveyspalvelujen tarpeenmukaisessa käytössä ja saatavuudessa on kuitenkin todettu ilmenevän erityisesti hyväosaisia väestöryhmiä suosivaa eriarvoisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosioekonominen asema on yhteydessä koettuun terveyteen ja toimintakykyyn sekä terveyspalvelujen käyttöön 60–69-vuotiailla henkilöillä. Sosioekonomisen aseman määrittäjinä tutkimuksessa käytettiin vastaajien ammatillista koulutustasoa, ammattiasemaa ja taloudellista tilannetta. Terveyspalvelujen käytön tarkastelussa huomioitiin vastaajien sairaalahoidossa oleminen ja vastaanottokäynnit terveyskeskuslääkärillä, yksityislääkärillä, työterveyslääkärillä sekä sairaalan poliklinikkalääkärillä viimeisen vuoden aikana. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen kuusikymppiset (T60) -kyselytutkimuksessa kerättyä aineistoa. Tutkimusaineiston kerääminen on toteutettu Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sekä Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). Tampereen kuusikymppiset -tutkimus on käynnistynyt vuonna 2017. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 60–69-vuotiaat tamperelaiset henkilöt. Kyselyn vastausprosentti oli 68.0 %. Tutkimusjoukkoon kuuluivat kaikki kyselyyn vastanneet (N=1495). Tutkimusaineisto analysoitiin kvantitatiivisten, kuvailevien ja selittävien tilastollisten menetelmien avulla. Sosioekonomisten ryhmien välillä ilmeneviä eroja koetussa terveydessä ja toimintakyvyssä sekä lääkärin vastaanottopalvelujen ja sairaalahoidon käytössä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin sekä Pearsonin khiin neliö (χ²) -testin tuottaman p-arvon avulla. Monimuuttujamenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Logistisen regressioanalyysin avulla arvioitiin sosioekonomisen aseman sekä koetun terveyden ja toimintakyvyn, lääkärin vastaanottopalvelujen käytön ja sairaalahoidon käytön välistä yhteyttä huomioimalla yleisimmät sekoittavat tekijät, jotka olivat ikä ja sukupuoli. Tutkimustulosten mukaan sosioekonomisella asemalla oli yhteys subjektiiviseen koettuun terveyteen ja toimintakykyyn sosiaalisen gradientin mukaisesti. Mitä korkeampi henkilön sosioekonominen asema oli ammatillisella koulutustasolla, ammattiasemalla ja taloudellisella tilanteella mitattuna, sitä paremmaksi hän koki terveytensä ja toimintakykynsä. Lääkäripalvelujen palvelukanavakohtaisessa käytössä ilmeni eroja sosioekonomisten ryhmien välillä. Korkeampi koulutustaso, ammattiasema ja taloudellinen tilanne olivat yhteydessä yksityis- ja työterveyslääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Alhaisempi koulutustaso, ammattiasema ja taloudellinen tilanne olivat puolestaan yhteydessä terveyskeskuslääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Työterveys- ja yksityislääkäripalvelun käytön todennäköisyys kasvoi ja terveyskeskuslääkäripalvelun käytön todennäköisyys pieneni sosioekonomisen aseman noustessa. Heikompi taloudellinen tilanne oli yhteydessä sairaalan poliklinikkalääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Sosioekonomisen aseman muuttujat eivät olleet yhteydessä lääkäripalvelujen kokonaiskäyttöön. Kun koettu terveys ja toimintakyky, eli mahdollista terveyspalvelun tarvetta kuvaavat muuttujat vakioitiin, muut kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat käyttivät lääkärin vastaanottopalveluja kokonaisuudessaan enemmän kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat. Tämä viittaa siihen, että hyväosaiset käyttivät lääkärin vastaanottopalveluja tarpeeseen nähden enemmän kuin heikommassa asemassa olevat. Korkeampi taloudellinen tilanne oli yhteydessä sairaalahoidon saamisen pienempään todennäköisyyteen.