Luontosuhteen tukeminen ympäristökasvatuksessa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia erilaisia ympäristökasvatusmenetelmiä ja -ohjelmia käyttämällä voidaan tukea alakouluikäisten lasten luontosuhdetta. Ihmisen henkilökohtainen luontosuhteella on tärkeä rooli siinä, miten ihminen suhtautuu luonnonympäristön käyttöön ja miten hän kohtelee luontoa. Vahva luontosuhde nähdään olennaisena perustana ympäristöystävällisten käytösmallien ja asenteiden omaksumisessa ja siksi sen tukeminen opetuksessa on tärkeää. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa aiheesta tehtyä tutkimusta ja sen puutteita sekä toimia apuvälineenä opettajille, jotka etsivät keinoja oppilaiden luontosuhteen tukemiseen. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla on pyritty olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden perusteella selvittämään, millä tavoin luontosuhdetta on tutkitusti onnistuttu tukemaan. Systemaattisessa kirjallisuushaussa aineistoksi valikoitui seitsemän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka kaikki käsittelivät luontosuhteen muutoksen mittaamista tietyn ympäristökasvatusohjelman seurauksena. Tutkimusartikkelit sijoittuivat vuosien 2011-2020 aikavälille. Luontosuhteen tutkiminen on rajattu käsittelemään esiopetus- ja alakouluikäisiä lapsia formaaleissa oppimisympäristöissä. Tutkimukseen valikoiduista tutkimusartikkeleista selvisi, että luontosuhdetta voidaan tukea monin eri tavoin ja monilla eri menetelmillä. Opetusmenetelminä tutkimusartikkeleissa oli käytetty leirikoulutoimintaa ja retkiä, kokemuksellisia opetusmenetelmiä, tutkimusperustaisia opetusmenetelmiä, aktivoivia opetusmenetelmiä sekä luontokoulutoimintaa. Ympäristökasvatusohjelmissa menetelmät eivät olleet kovin tarkkarajaisia ja useita eri opetusmenetelmiä saatettiin käyttää samanaikaisesti. Kuitenkin ympäristökasvatusohjelman intensiivisyydellä havaittiin olevan positiivinen vaikutus luontosuhteeseen. Tutkimusartikkeleista tuli myös ilmi, että nuorempien lasten luontosuhteeseen oli mahdollisuus vaikuttaa enemmän kuin vanhempien lasten luontosuhteeseen