Tuomioistuimen riippumattomuuden vaarantumisen merkitys eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuudelle

Abstract

Eurooppalainen pidätysmääräys on Euroopan unionin sisällä noudatettava rikoksentekijöiden luovuttamismenettely, joka perustuu jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten antamien päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tämän järjestelyn on nähty nojaavan jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen siitä, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat unionille asetettuja yhteisiä arvoja, joita ovat vapaus, tasa-arvo, kansanvalta, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen. Viime vuosina tätä luottamusta ovat kuitenkin horjuttaneet esimerkiksi Puolan tasavallan tuomioistuinjärjestelmään kohdistuneet lakimuutokset, joiden on katsottu loukkaavan oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluvaa tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimusta.

Tässä tutkielmassa selvitetään lainopillista tutkimusmetodia hyödyntäen, millainen merkitys pidätysmääräyksen antaneen valtion tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantumisella on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon tehokkuudelle. Tutkimustehtävä on jaettu kahteen eri osatehtävään, joista ensimmäisessä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka tekevät eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehokkaan rikoksentekijöiden luovuttamismenettelyn. Toisena osatehtävänä on selvittää, milloin pidätysmääräyksen antaneen valtion tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantuminen voi estää pidätysmääräyksen täytäntöönpanon. Aineisto, jota tutkielmassa hyödynnetään, koostuu pääasiassa aihetta käsittelevästä oikeuskirjallisuudesta, unionin virallislähteistä, puitepäätöksestä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, Euroopan unionin perussopimuksista, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöistä.

Asiaa koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön tarkastelun pohjalta voidaan muodostaa johtopäätös, jonka mukaan pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon kohdistettu epäily sen tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantumisesta ei automaattisesti tarkoita pidätysmääräyksen lähtökohdaksi asetetun keskinäisen luottamuksen mitätöitymistä ja näin ollen oikeutta kieltäytyä panemasta pidätysmääräystä täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden mukaisesti. Sen sijaan tällaisen epäilyn ollessa läsnä yksittäistä luovutuspäätöstä tehdessä, on pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen arvioitava luovutuksen kohteena olevan henkilön perusoikeudelle saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti kohdistuvaa konkreettista vaaraa, jos hänet luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon. Tämä tulkinta kertoo siitä jäsenvaltioiden keskinäiselle luottamukselle annetusta korkeasta vaatimustasosta, jolle eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuus on perustettu.