"Ikuinen muisto jäi" : Parisuhdeväkivalta nuorten yliopisto-opiskelijanaisten kirjoituksissa
Juusela, Kaisa (2021)
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273961
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104273961
Tiivistelmä
Parisuhdeväkivallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa parisuhteessa tapahtuvaa, miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa. Parisuhdeväkivalta on Suomessakin yleinen ongelma, sillä noin joka kolmas nainen on jossakin elämänsä vaiheessa kokenut väkivaltaa parisuhteessaan. Nuoret naiset ovat uhreina vanhempia naisia useammin. Tilastoissa ei ole viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut muutosta parempaan tutkimuksen lisääntymisestä, auttamiskeinojen kehittämisestä tai naisten oikeuksien tietoisuuden lisääntymisestä huolimatta. Parisuhdeväkivalta on myös kulttuurinen ilmiö, sillä sen määrittelyyn vaikuttaa aina aika sekä paikka, jossa eletään. Vaikka yhteiskunnalliset muutokset ovat helpottaneet naisten irrottautumista väkivaltaisistakin parisuhteista, kokevat monet nuoretkin naiset edelleen toistuvaa väkivaltaa suhteissaan pitkäänkin.
Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee sisällönanalyysin avulla, millaisia erilaisia kuvauksia nuoret opiskelijanaiset rakentavat parisuhteessa esiintyneestä väkivallasta suhteessa itseensä ja parisuhteeseensa. Retorisen analyysin avulla selvitän lisäksi miten he näitä kuvauksia rakentavat. Taustoittavana kuvauksena tarkastelen myös näiden naisten parisuhteessa esiintyneen väkivallan luonnetta sekä seurauksia. Aineisto on kerätty sähköisen kyselylomakkeen avulla vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 Tampereen Yliopiston opiskelijanaista, joista 32 kuvaili väkivaltaa parisuhteessaan myös avoimissa kysymyksissä. Näiden 32:n 19–33-vuotiaan naisen selonteoista muodostui tutkimuksen laadullinen aineisto.
Väkivalta vastaajien parisuhteissa jakautui luonteeltaan kahteen ryhmään; poikkeukselliseen, kertaluontoiseen väkivaltaan ja toistuvaan, pidempään jatkuneeseen väkivaltaan. Nykyisessä suhteessa esiintynyt väkivalta oli tavallisesti poikkeuksellista ja lievempää, kun taas aikaisemmissa suhteissa väkivalta oli ollut myös toistuvaa, vakavampaa ja sillä oli kauaskantoisiakin seurauksia. Parisuhteessa esiintyneen väkivallan kertaluontoisuus tai toistuvuus sekä kyseisen suhteen jatkuminen kyselyn hetkellä määritti osaltaan vastaajien tapaa kuvata väkivaltaa. Parisuhteessa esiintyneen väkivallan kuvauksia rakennettiin kolmella tavalla; uhriuden, normaaliuden ja ristiriitaisuuden kautta. Poikkeuksellista väkivaltaa kuvattiin pääasiassa normaaliuden kautta, jolloin kumppanin väkivaltaiset teot kategorisoitiin osaksi tavallista parisuhdetta sekä siinä esiintyviä konflikteja ja jossa korostettiin naisen aktiivista toimijuutta väkivallan lopettamiseksi tarvittaessa. Pidempään jatkunut, toistuva väkivalta puolestaan kategorisoitiin parisuhdeväkivallaksi ja sitä kuvailtiin passiivisen uhriuden kautta, jolloin naisen toimijuus näyttäytyi rajoitettuna. Näiden väliin asettui ristiriitaisuus, jossa vastaaja tasapainotteli väkivallan vähättelyn ja pelkäävän uhrin välimaastossa.
Tämä laadullinen tutkimus tarkastelee sisällönanalyysin avulla, millaisia erilaisia kuvauksia nuoret opiskelijanaiset rakentavat parisuhteessa esiintyneestä väkivallasta suhteessa itseensä ja parisuhteeseensa. Retorisen analyysin avulla selvitän lisäksi miten he näitä kuvauksia rakentavat. Taustoittavana kuvauksena tarkastelen myös näiden naisten parisuhteessa esiintyneen väkivallan luonnetta sekä seurauksia. Aineisto on kerätty sähköisen kyselylomakkeen avulla vuosien 2007 ja 2008 vaihteessa. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 Tampereen Yliopiston opiskelijanaista, joista 32 kuvaili väkivaltaa parisuhteessaan myös avoimissa kysymyksissä. Näiden 32:n 19–33-vuotiaan naisen selonteoista muodostui tutkimuksen laadullinen aineisto.
Väkivalta vastaajien parisuhteissa jakautui luonteeltaan kahteen ryhmään; poikkeukselliseen, kertaluontoiseen väkivaltaan ja toistuvaan, pidempään jatkuneeseen väkivaltaan. Nykyisessä suhteessa esiintynyt väkivalta oli tavallisesti poikkeuksellista ja lievempää, kun taas aikaisemmissa suhteissa väkivalta oli ollut myös toistuvaa, vakavampaa ja sillä oli kauaskantoisiakin seurauksia. Parisuhteessa esiintyneen väkivallan kertaluontoisuus tai toistuvuus sekä kyseisen suhteen jatkuminen kyselyn hetkellä määritti osaltaan vastaajien tapaa kuvata väkivaltaa. Parisuhteessa esiintyneen väkivallan kuvauksia rakennettiin kolmella tavalla; uhriuden, normaaliuden ja ristiriitaisuuden kautta. Poikkeuksellista väkivaltaa kuvattiin pääasiassa normaaliuden kautta, jolloin kumppanin väkivaltaiset teot kategorisoitiin osaksi tavallista parisuhdetta sekä siinä esiintyviä konflikteja ja jossa korostettiin naisen aktiivista toimijuutta väkivallan lopettamiseksi tarvittaessa. Pidempään jatkunut, toistuva väkivalta puolestaan kategorisoitiin parisuhdeväkivallaksi ja sitä kuvailtiin passiivisen uhriuden kautta, jolloin naisen toimijuus näyttäytyi rajoitettuna. Näiden väliin asettui ristiriitaisuus, jossa vastaaja tasapainotteli väkivallan vähättelyn ja pelkäävän uhrin välimaastossa.