Sijaissisarusten kokemuksia sijaissisaruudesta ja sijaisperheisiin suhtautumisesta

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sijaissisarusten kokemuksia sijaisperheisiin suhtautumisesta, sijaisperheenä toimimisesta sekä sijaissisaruudesta. Aineistoni koostuu kuudestatoista kirjoituksesta, jotka on kerätty verkkolomakkeen avulla 18–30-vuotiailta sijaissisaruksilta. Sijaissisarus-käsitteellä tarkoitan tässä tutkimuksessa sijaisvanhempien biologisia lapsia. Tutkin sijaissisarusten kokemuksia aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Aiempi tutkimuskirjallisuus osoittaa, että sijaissisarusten kuuleminen sekä tutkimuksessa että lastensuojelutyössä on tärkeää, mutta sijaissisarukset ovat olleet heikosti edustettuina näissä keskusteluissa. Tutkimuksellani haluan tuoda esiin, miten sijaissisarukset kokevat sijaissisaruuden ja sijaisperheenä toimimisen vaikuttavan erilaisiin perhettä koskettaviin vuorovaikutussuhteisiin. Tutkielmassani yhdistyy lastensuojelun, perhetutkimuksen ja sosiaalipsykologian näkökulmat.

Sijaisperheenä toimiminen muokkaa perheen elämää monella tavalla, ja se vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin yksilöllisesti. Ryhtyessään sijaisperheeksi perhe avaa kotinsa sijoitettavan lapsen lisäksi myös esimerkiksi hänen läheisilleen ja lukuisille työntekijöille. Perhehoidossa onkin pitkälti kyse vuorovaikutussuhteista, ja sen erityispiirteenä voidaan pitää julkisen ja intiimin hoivan lomittumista. Tarkastelen tutkimuksessani sijaisperhettä kriittisen ja konfigurationaalisen perhetutkimuksen näkökulmien kautta. Käsittelen sijaisperheitä yksilöllisinä suhdemuodostelmina, jotka perustuvat monenlaisiin yhdistäviin tekijöihin, eivätkä pelkästään esimerkiksi biogeneettiseen sukulaisuuteen.

Analyysini kuvaa sijaissisaruutta monipuolisena ilmiönä sijaissisarusten yksilöllisten kokemusten kautta. Sijaissisarusten kirjoituksista välittyivät heidän käsityksensä sijaisperheenä toimimisesta sekä kokemuksensa sijaissisaruuden haasteista ja iloista. Sijaissisarukset kirjoittivat ajatuksiaan perhesuhteista ja siitä, voisivatko he itse toimia sijaisvanhempina tulevaisuudessa. Lisäksi he pohtivat kirjoituksissaan, millaisia piirteitä sijaisperheenä toimimiseen liittyy. Sijaissisaruuden haasteet liittyvät kirjoitusten perusteella perhe- ja kaverisuhteisiin, kokemuksiin toissijaiseksi jäämisestä, huoliin, pelkoihin sekä sijaissisarusten mielenterveyteen. Sijaissisaruuden ilot puolestaan muodostuvat vanhempien auttamisesta, ylpeyden, arvostuksen ja kiitollisuuden tunteista, oppimisesta sekä perhesuhteiden merkityksellisyydestä.

Sijaissisarusten kokemusten mukaan suhtautuminen sijaisperheisiin on ollut negatiivista, positiivista, neutraalia sekä ristiriitaista. Negatiivinen suhtautuminen on näyttäytynyt sijaissisaruksille negatiivisena kohteluna, äärimmilleen vietynä negatiivisena toimintana, torjumisena, välttelynä ja vähättelynä sekä huomiotta jättämisenä. Positiivinen suhtautuminen on näkynyt positiivisena kohteluna, kiitollisuutena, arvostuksena, ihailuna sekä rakentavana ja auttavana otteena. Neutraali suhtautuminen on liittynyt tasavertaiseen kohteluun ja siihen, ettei sijaisperheenä toimimiseen ole suhtauduttu erityisellä tavalla tai ihmetellen. Ristiriitaisen suhtautumisen kokemukset ovat liittyneet ristiriitaisiin reaktioihin, erotteluun ja erilaiseen kohteluun, hämmennykseen, säälimiseen ja huolestumiseen sekä pelkoon ja varovaisuuteen. Kirjoituksissa erilaisten työntekijöiden suhtautumisesta sijaisperheisiin korostui eniten sosiaalityöntekijöiden rooli.

Analyysini perusteella voidaan todeta, että sijaisperhe on erityinen konfiguraatio, jonka merkityksellisiä jäseniä sijaissisarukset ovat. Analyysi vahvistaa aiemmassa kirjallisuudessa toistuvaa havaintoa siitä, että lastensuojelussa olisi syytä kiinnittää huomiota sijaisperheeseen systeeminä. Lisäksi tutkielman tulokset osoittavat, miten vähäiselle huomiolle sijaissisarukset jäävät sosiaalityössä. Sijaissisarusten huomioiminen on ristiriidassa odotuksiin, joita heitä kohtaan asetetaan lastensuojelun sosiaalityössä.