Ravitsemusinterventiot ylipainoisille aikuisille terveydenhuollossa

Abstract

Ylipainoisten aikuisten määrä on lisääntynyt kuluneina vuosina Suomessa. Vuonna 2017 Suomessa oli jo 2,5miljoonaa ylipainoista aikuista. Ylipaino ja lihavuus puolestaan altistavat monille kroonisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille. Tästä syystä ylipaino on kansanterveydellinen ongelma, johon terveydenhuollossa tulee puuttua. Yksi puuttumisen keinoista on pyrkiä ravitsemusinterventioiden kautta vaikuttamaan ihmisten ravitsemustottumuksiin. Finterveys 2017 tutkimus osoittaa, että suomalaisten ravitsemustottumuksissa on parannettavaa.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tuoda yhteen vaikuttavien ravitsemusinterventioiden teoreettiset viitekehykset ja tarkastella niiden toteutumista Suomen terveydenhuollossa. Tätä kautta tarkastellaan teoreettisten viitekehysten ja Suomen terveydenhuollon välisiä yhteneväisyyksiä ja mahdollisia heikkouksia, joiden kautta terveydenhuoltoa olisi tulevaisuudessa mahdollista kehittää. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja ravitsemusinterventioita tarkastellaan ylipainoisten aikuisten näkökulmasta.

Ravitsemusinterventioiden avulla on mahdollista vaikuttaa yksilön terveyteen. Interventioiden kautta voidaan edistää kansan terveyttä ja ehkäistä sairauksien puhkeamista kustannustehokkaasti. Suomen terveydenhuollossa tehokkaasti toteutettujen ravitsemusinterventioiden kautta voitaisiin myös pyrkiä vähentämään sosioekonomisia terveyseroja. Interventiot, jotka tähtäävät terveyskäyttäytymisen muuttamiseen ovat tehokkaampia, kuin informatiiviseen ohjaukseen keskittyvät interventiot. Interventioiden suunnittelussa paljon käytetyn COM-B-mallin mukaan terveyskäyttäytymisen muutokseen tähtäävässä toiminnassa oleellista olisi huomioida ainakin yksilön motivaatio, kyvykkyys ja taidot sekä ympäristön tarjoamat tilaisuudet. Asiakaslähtöisyys ja asiakkaan muutoshalukkuus edistävät myös intervention onnistumista.

Suomen Käypä hoito -suosituksissa ravitsemusintervention merkittävä rooli lihavuuden hoitokeinona on nostettu esiin. Tutkielman perusteella voidaan myös todeta, että hoitosuosituksissa tunnistetaan tehokkaiden ravitsemusinterventioiden kannalta oleelliset tekijät. Tästä huolimatta Suomessa raportoidaan terveydenhuollossa puutteellista interventioiden toteuttamista käytännön tasolla ja ammattilaisten kokemaa lisäkoulutuksen tarvetta. Puutteet nousevat esiin kansallisten raporttien ja ravitsemushankkeiden yhteydessä toteutettujen kyselyiden kautta.

Tutkielma osoittaa, että ravitsemusinterventioiden hoitosuositukset rakentuvat teoreettisten viitekehysten ympärille mutta käytännön tasolla interventioiden toteuttaminen on puutteellista. Ravitsemushankkeiden kautta on pyritty vastaamaan terveydenhuollossa esiin nousseisiin haasteisiin esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunnan kouluttamisen kautta ja tulokset ovat lupaavia. Vaikuttavien ravitsemusinterventioiden puutteellisuus tulisi kuitenkin edelleen huomioida tulevaisuudessa terveydenhuollon resurssien kohdentamista suunnitellessa.