Syöpään sairastuneiden työikäisten sosiaalisen osallisuuden kokemus

Abstract

Vuoden 2018 lopussa suomessa oli elossa lähes 290 000 syöpään sairastunutta ja heistä työikäisiä oli noin 130 000. Arvion mukaan syöpään sairastuu keskimäärin 38 % miehistä ja 36 % naisista. Kuormittavat elämäntilanteet, kuten syöpään sairastuminen, kuluttavat yksilöiden voimavaroja ja voivat horjuttaa sosiaalisen osallisuuden kokemusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista sosiaalisen osallisuuden kokemus on syöpään sairastuneilla työikäisillä ja miten kokemus terveydentilasta, sairauden haitta-aste, työtilanne, koettu työkyky, tyytyväisyys elämään ja positiivinen mielenterveys, erikseen ja yhdessä tarkasteltuna, ovat yhteydessä sosiaalisen osallisuuden kokemukseen. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerääntynyt ajalla 11.1.2018–15.9.2020 Työterveyslaitoksen ylläpitämään Kykyviisari-verkkopalveluun. Kykyviisari-kyselylomakkeessa keskeisiä aiheita ovat työkyky, toimintakyky ja sosiaalinen osallisuus. Vastaajat ovat täyttäneet Kykyviisari-lomakkeen osana suomalaisten syöpähankkeiden toimintaa ja heitä oli yhteensä 105. Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisen osallisuuden kokemusta sitä kartoittavien väittämien perusteella. Sosiaalisen osallisuuden kokemuksen ja terveydentilan, sairauden haitta-asteen, työtilanteen, työkyvyn, elämään tyytyväisyyden sekä positiivisen mielenterveyden yhteyksiä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat sosiaalisen osallisuuden kokemuksen olevan hyvää vastaajien keskuudessa. Sitä mittaavan summamuuttujan keskiarvo oli 3,84 maksimin ollessa 5. Positiivinen mielenterveys ja tyytyväisyys elämään olivat vahvimmin yhteydessä sosiaalisen osallisuuden kokemukseen: sosiaalisen osallisuuden kokemus oli sitä korkeampi, mitä korkeammat arviot positiivisesta mielenterveydestä ja tyytyväisyydestä elämään olivat. Niiden lisäksi kaikkia tekijöitä yhdessä tarkasteltaessa sairauden haitta-asteen yhteys sosiaalisen osallisuuden kokemukseen oli merkitsevä: mitä korkeampi sairauden haitta-aste oli, sitä matalampi oli sosiaalisen osallisuuden kokemus. Tekijöitä erikseen tarkasteltaessa muutkin tekijät paitsi työtilanne olivat yhteydessä sosiaalisen osallisuuden kokemukseen: mitä korkeammiksi terveydentila ja työkyky koettiin, sitä korkeampi oli sosiaalisen osallisuuden kokemus. Vaikka syy-seuraussuhteiden päätelmiä ei voida tämän poikkileikkaustutkimuksen perusteella tehdä, antaa tutkimus viitteitä siitä, että panostamalla positiiviseen mielenterveyteen ja elämään tyytyväisyyteen voitaisiin tukea syöpään sairastuneiden työikäisten sosiaalisen osallisuuden kokemusta. Työssäolo ei ollut tässä tutkimuksessa yhteydessä sosiaalisen osallisuuden kokemukseen, mikä viittaa siihen, ettei työssäolo ole syöpään sairastuneilla sosiaalista osallisuuttava tuottava elämän osa-alue vaan kokemus yhteenkuuluvuudesta rakennetaan muiden osa-alueiden varaan.