Oppilasarvioinnin opettaminen – kuka, mitä, missä? : Ainedidaktikkojen käsityksiä oppilasarvioinnin opettamisesta luokanopettajakoulutuksen monialaisissa opinnoissa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä opettajankoulutuksen ainedidaktikoilla on oppilasarvioinnin opettamisesta. Kandidaatin tutkielmassamme tarkastelimme oppilasarviointia monialaisissa opinnoissa kirjoitettujen opetussuunnitelmien näkökulmasta. Koska opettajan toteuttama opetus on aina tulkinta kirjoitetusta opetussuunnitelmasta, päätimme pro gradu -tutkielmassamme kohdentaa tarkastelun toteutetun opetussuunnitelman tasoon. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahden suomalaisen luokanopettajakoulutuksen ainedidaktikkojen käsityksiä arviointiopetuksesta. Käsityksistä pyrittiin selvittämään, miten monialaisten opintojen ainedidaktikot orientoituvat arviointiopetukseen, kenen vastuulla arviointiopetus nähdään olevan sekä millaiset taustatekijät vaikuttavat arviointiopetuksen sisältöön. Tutkimuksen teoriatausta rakennettiin opetussuunnitelman, yliopisto-opettajuuden sekä oppilasarvioinnin käsitteiden ympärille. Opetussuunnitelman osalta käsiteltiin sen eri tasoja ja akateemista opetussuunnitelmaa. Yliopisto-opettajuuteen liittyen tarkasteltiin yliopistopedagogiikkaa, opettajankoulutuksen akateemistumista sekä opettajankoulutuksen ristipaineita. Oppilasarviointia käsittelevässä luvussa paneuduttiin arvioinnin käsitteeseen, etiikkaan ja merkitykseen opetustapahtuman eri osapuolille sekä siihen, mitä arvioinnista sanotaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitiin laadulliselle tutkimukselle sopivan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta tehtiin pelkistyksiä, joista muodostettiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisia alakategorioita. Alakategorioita ryhmiteltiin yläkategorioiksi, eli käsitteiksi, joiden avulla pyrittiin kuvaamaan arviointiopetusta ilmiönä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ainedidaktikkojen käsitykset arviointiopetuksesta olivat pintapuolisesti yhteneväisiä. Arviointiopetus koettiin tärkeänä ja ainedidaktikot kertoivat opettavansa oppilasarviointia kursseillaan. Käsityksissä voitiin kuitenkin havaita eroja, kun aineistoa analysoitiin tarkemmin. Aineiston perusteella vastaajista tunnistettiin kaksi eri orientaatiota arviointiopetukseen: teoria- ja käytäntöorientoituneisuus. Käsitykset erosivat myös sen suhteen, kenen vastuulle oppilasarvioinnin opettaminen nähtiin kuuluvan. Merkittävänä, arviointiopetuksesta vastuussa olevana, tahona nähtiin opetusharjoittelut. Aineistosta nousi myös joukko erilaisia käsityksiä, jotka voitiin tulkita arviointiopetukseen vaikuttaviksi taustatekijöiksi. Tulkitsimme, että onnistuneeseen arviointiopetukseen tarvitaan ymmärrystä oppilasarvioinnin kannalta oleellisista taidoista sekä arvioinnin merkityksestä opetustapahtuman eri osapuolille. Lisäksi koulutukseen tarvitaan riittäviä resursseja. Arviointiopetukseen vaikuttavana taustatekijänä nähtiin myös kirjalliset dokumentit, kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Ainedidaktikkojen käsitykset arviointiopetuksesta vaihtelivat. Koulumaailmassa oppilasarviointi on jokapäiväistä, joten arviointitaidot ovat opettajalle välttämättömiä. Arviointiopetus olisikin saatava yhtenäisemmäksi, jotta voidaan taata opiskelijoille työelämän kannalta välttämättömät arviointitaidot.