LSVT-intervention vaikutus Parkinson-potilaiden äänenlaatuun : Äänen häiriöisyyden muutokset akustisesti arvioituna

Abstract

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka kliinisiä oireita ovat lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeelle lähtemisen hitaus. Motoristen pääoireiden lisäksi valtaosalle (70–90 %) Parkinsonin tautia sairastuvista kehittyy puheen- ja äänentuottoon liittyviä vaikeuksia. Tyypillisiä sairauteen liittyviä äänen häiriöpiirteitä ovat äänenvoimakkuuden heikentymisen lisäksi äänen vuotoisuus ja käheys. Kommunikointikyvyn muutokset ovat monille sairastuneille taudin vaikeimpia piirteitä rajoittaen merkittävästi Parkinson-potilaiden arkista toimintakykyä. Tästä huolimatta vain selvän vähemmistön Parkinson-potilaista on arvioitu hakeutuvan puheterapeutin arvioon ja kuntoutukseen. Parkinson-potilaiden äänen kuntoutukseen kehitetyn LSVT-yksilökuntoutusmenetelmän (Lee Silverman Voice Treatment) on tutkimuksellisesti osoitettu voimistavan Parkinson-potilaiden ääntä. Kuntoutusmenetelmän mahdollisia vaikutuksia äänen laatupiirteisiin on tutkittu vain vähän, mutta kuunteluarviointeja hyödyntäneissä tutkimuksissa on saatu viitteitä LSVT-kuntoutusta seuranneesta äänen häiriöisyyden vähentymisestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko sovelletusti ryhmäkuntoutuksena toteutetulla LSVT-kuntoutuksella myönteisiä vaikutuksia Parkinson-potilaiden äänen laatupiirteisiin. LSVT-kuntoutusryhmät järjestettiin osana Tampereen yliopiston Kuuluva ääni -tutkimushanketta. Tutkittavat olivat keskimäärin 64-vuotiaita ja sairauden diagnosoinnista oli kulunut keskimäärin kolme vuotta. Kuntoutujille annettiin LSVT-kuntoutusta kaksi kertaa viikossa yhteensä neljän viikon ajan. Lisäksi kuntoutujat tekivät harjoitusohjelman mukaisia kotiharjoituksia. Tutkimusaineisto koostui kuntoutujilta nauhoitetuista luenta- ja fonaationäytteistä, jotka nauhoitettiin ennen interventiota ja sen jälkeen. Alku- ja loppumittauksia oli yhteensä 2–5 kuntoutujasta riippuen. Tähän tutkimukseen hyväksyttiin kaikki ne koehenkilöt, joilta löytyi vähintään yksi alku- ja loppumittaus (n=13). Kaksi tutkittavista oli naisia ja loput miehiä. Kaikkiaan tutkimusaineisto koostui 53:sta ääninäytteestä. Äänen häiriöisyyden muutosta mittaaviksi akustisiksi muuttujiksi valittiin äänenlaatuindeksi (AVQI), äänihuulivärähtelyn tasaisuutta ilmaiseva jitter ja pitkäaikaisspektrin kaltevuutta kuvaava alfa ratio. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, havaittiinko akustisissa parametreissa ryhmäkuntoutuksen aikana sellaisia muutoksia, jotka voisivat viitata kuntoutujien äänenlaadun parantumiseen. Tutkimuksen mukaan ryhmämuotoisena toteutettu LSVT-kuntoutus paransi useita Parkinson-potilaiden äänen laatupiirteitä tilastollisesti merkitsevästi. Tilastollisesti merkitseviä muutoksia havaittiin kaikissa tutkimuksen päämuuttujissa: äänenlaatuindeksissä (AVQI), alfa ratiossa ja perturbaatiomuuttuja jitterissä. Kaikissa AVQI:n kuudessa osaparametrissa ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Ryhmätasolla kuntoutujien AVQI-arvot laskivat, luentanäytteistä analysoitu alfa ratio kasvoi ja fonaationäytteistä mitattu perturbaatio (jitter) väheni. Akustisten parametrien muutokset viittaavat kuntoutujien äänihuulikontaktin tiivistymiseen, äänihuulivärähtelyn tasaisuuden lisääntymiseen ja äänessä esiintyvän häiriöisyyden vähenemiseen. Tutkimuksen luotettavuudessa on kuitenkin huomioitava tutkimushenkilöiden pieni määrä ja se, ettei tutkimuksessa tarkasteltu kuntoutuksen mahdollisia vaikutuksia tutkittavien spontaanipuheessa havaittaviin äänen laadullisiin muutoksiin. Tutkimuksen perusteella AVQI-analyysi soveltuu Parkinson-potilaiden ääninäytteissä havaittavan häiriöisyyden ja LSVT-kuntoutuksen vaikuttavuuden akustiseen mittaamiseen. Muilla akustisilla muuttujilla, kuten tutkimukseen valituilla alfa ratiolla ja perturbaatiomuuttuja jitterillä voidaan täydentää AVQI-analyysin havaintoja. LSVT-kuntoutuksen tarjoaminen ryhmäkuntoutuksena voi olla yksi keino lisätä puheterapian saatavuutta Parkinson-potilaiden määrän kasvaessa tulevina vuosikymmeninä.