Kranioplastia - auto- vai allografti?

Abstract

Kallonsisäinen paine on aivokudoksessa, likvorissa ja selkäytimessä vallitseva paine, joka voi kohota useiden eri tekijöiden kuten aivoinfarktin ja -vamman aiheuttamana. Pitkittyessä tila voi olla hengenvaarallinen, ja kohonnutta aivopainetta pyritään hoitamaan aktiivisesti yleisin hoitokeinoin, lääkkeellisesti sekä viimeisenä vaihtoehtona kirurgisesti. Kirurgisena vaihtoehtona on dekompressiivinen kraniektomia, jossa poistetaan osa potilaan kallosta ja avataan kovakalvo aivopaineen alentamiseksi. Olennaista on poistaa tarpeeksi iso pala luuta ja avata kovakalvo siten, että aivojen turpoaminen tapahtuisi mahdollisimman stabiilisti ja laaja-alaisesti. Potilaan voinnin tasaannuttua luupuutos paikataan joko potilaan omalla pakkasessa säilötyllä luupalalla (autografti) tai keinomateriaalista valmistetulla implantilla (allografti), joka usein tilataan mittojen mukaan valmistajalta. Käytäntö on muuttumassa keinomateriaaleja suosivaksi, sillä autologisissa siirteissä komplikaationa voi ilmetä luun resorptiota eli sulamista, jonka on osoitettu olevan yleisempää kuin aiemmin ajateltiin. Resorptio johtaa uusiin leikkauksiin ja jatkossa oma luupala joudutaan korvaamaan keinomateriaalilla.

Retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten potilaan oman luupalan palauttaminen kranioplastiassa vertautuu tilanteisiin, joissa potilaalle asetetaan keinomateriaalista tehty kalloimplantti ja verrata ryhmien välisiä komplikaatioita. Aineisto kerättiin leikkauspäiväkirjojen ja Uranuspotilastietojärjestelmän avulla ja koostuu kaikista potilaista, joille on tehty kraniektomia ja sitä seuraava kranioplastia TAYS:ssa vuosina 2004–2018. Tutkimuksen avulla selvitettiin, onko keinomateriaali-implantin asettaminen heti ensimmäisessä plastialeikkauksessa parempi vaihtoehto kuin oman luupalan palauttaminen ja onko sillä merkitystä potilaan selviämiselle ja toipumiselle. Auto- ja allografteja vertailtiin erityisesti primaariplastia-aineistossa eli siinä joukossa, jossa potilaalle tehdään ensimmäinen kranioplastia – käytännössä kaikki potilaalle tehtävät uusintaplastialeikkaukset joudutaan tekemään keinomateriaalilla.

Seuranta-ajassa kranioplastioita oli tehty yhteensä 348, ja näistä primaarileikkauksia oli 279. Koko aineistossa miehiä oli 221 (63,5 %) ja iän keskiarvo oli 46,6 vuotta (SD 19,3 vuotta). Kraniektomian yleisimmät etiologiat olivat trauma (n = 119, 34,2 %), hyvänlaatunen kasvain (n = 78, 22,4 %), kallonsisäinen iskemia (n = 47, 13,5 %) ja lukinkalvonalainen vuoto (n = 43, 12,4 %). Koko aineistossa tehtiin 129 autograftileikkausta (37,1 %) ja 219 allograftileikkausta (62,9 %). Primaariplastioista autografteja oli 128 (45,9 %) ja allografteja 151 (54,1 %). Tuloksista nähtiin, että primaariplastioita tarkkailtaessa autograftiryhmässä oli enemmän komplikaatioita sekä aikaisemmassa vaiheessa että kolmen vuoden kontrollissa. Yli kolmen kuukauden jälkeen ilmaantuvia komplikaatioita oli autograftiryhmässä 30 potilaalla (16,0 %) ja allograftiryhmässä 16 potilaalla (41,7 %, p<0.001). Tämä selittyi pääasiassa luun sulamisella, jota autograftiryhmässä oli 24 potilaalla (18,8 %) ja allografteissa 2 potilaalla (1,3 %, p<0.001). 36 kuukautta leikkauksen jälkeen seurannassa pysyneistä autografteista 53 potilasta (84,1 %) ja allografteista 82 potilasta (93,2 %, p = 0.003) oli parantunut normaalisti. Primaariplastioiden viimeisessä kontrollissa normaali paraneminen oli autografteista 96 potilaalla (75,0 %) ja allografteista 127 potilaalla (84,1 %), ja autologinen implantti oli poistettu 28 potilaalta (21,9 %) ja keinoluuimplantti 24 potilaalta (15,9 %, p = 0.034). Keinomateriaalien välillä ei voitu suoraan osoittaa selkeitä eroavaisuuksia.

Tulosten mukaan allografteihin liittyy vähemmän komplikaatioita ja parempi pitkäaikaisennuste, joten jo ensimmäisessä plastialeikkauksessa tulisi siirtyä käyttämään keinoluuimplantteja. Löydökset tukevat kansainvälisiä julkaisuja, joiden mukaan autografteihin liittyy useammin komplikaatioita ja tämän takia keinomateriaalipaikkoja tulisi jatkossa suosia. Tutkimustuloksia tullaan syventämään suomenlaajuisesti jatkuvalla prospektiivisella kranioplastioiden aineistonkeruulla, joka mahdollistaa lisätutkimukset aiheesta sekä jatkuvan leikkaustoiminnan kehittämisen.