Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus ikääntyneiden palveluissa: kirjallisuuskatsaus gerontologisen sosiaalityön erityispiirteistä

Abstract

Kandidaatintutkielmani aiheena on sosiaalityöntekijän asiantuntijuus ikääntyneiden palveluissa. Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityön roolia ja erityisosaamista osana vanhustyön toimijoiden kokonaisuutta. Tutkimuskysymys ”Millaista on sosiaalityön asiantuntijuus ikääntyneiden palveluissa?” ohjaa aineiston työstämistä. Kyseessä on aineistolähtöinen kirjallisuuskatsaus.

Tutkielman teoriatausta rakentuu ikääntyneiden palvelujen ja gerontologisen sosiaalityön pohjalta. Tarkastelen myös sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillista yhteistyötä sekä asiantuntijuutta käsitteenä. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä kymmenestä tutkimuksesta tai vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista. Aineisto sisältää kaksi väitöskirjaa, kaksi lisensiaatin tutkielmaa ja kuusi tieteellistä artikkelia.

Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä ja jaettu teemoittelemalla kolmeen erilaiseen teemaan. Asiantuntijuuden ulottuvuuksiksi muodostui sosiaalityöntekijän tietoihin ja taitoihin liittyvä asiantuntijuus, vuorovaikutukseen ja kokonaisuuksien koordinointiin liittyvä asiantuntijuus sekä eettiseen osaamiseen ja asiakkaan edun ajamiseen liittyvä asiantuntijuus. Tutkimustulokset osoittavat, että gerontologinen sosiaalityö sisältää runsaasti erilaisia osaamisalueita. Palvelujärjestelmiin liittyvä osaaminen, kuten myös etuuksiin, iäkkäiden sairauksiin ja terveydenhuoltoon liittyvä asiantuntijuus näyttäytyy tärkeässä roolissa. Sosiaalityöntekijältä odotetaan kulttuurista osaamista, joka korostuu monikulttuurisuuden ja sukupuolisten vähemmistöjen kohdalla. Tuloksissa havaitaan, että vuorovaikutusosaaminen on keskeistä sosiaalityön asiantuntijuudessa. Sanallinen viestintä on asiakastyön perusta. Asiakaslähtöinen työskentely on sosiaalityön lähtökohta, mutta huomioon on otettava myös ikääntyneen läheiset ja muu tukiverkko. Sosiaalityön asiantuntijuus näkyy sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisessa verkostotyöskentelyssä, jossa sosiaalityöntekijälle muodostuu kokonaisuuden hallintaan ja koordinointiin liittyvä rooli niin julkisen, yksityisen kuin kolmannenkin sektorin palveluiden verkostossa. Eettisiin ristiriitoihin liittyvä asiantuntijuus mielletään sosiaalityön yhdeksi tärkeimmistä rooleista. Eettiset periaatteet, kuten itsemääräämisoikeus ja osallisuus ohjaavat työskentelyä. Toisinaan sosiaalityöntekijän asiantuntijuus liittyy asiakkaan puolesta toimimiseen ja eräänlaisena ”vapaustaistelijana” toimimiseen, joka korostuu tilanteissa, joissa ikääntyneellä itsellään ei ole taitoja tai voimia ajaa omia asioitaan.

Tulosten perusteella sosiaalityön asiantuntijuus ja yliopistollisen koulutuksen käyneiden sosiaalityön osaajien tarve on suuri vanhustyössä. Erityistilanteet kuten monimutkaisten ongelmien selvittely, vanhusten kaltoinkohtelu tai taloudellinen hyväksikäyttö vaativat ammatillista asiantuntijuutta.

Gerontologisen sosiaalityön tutkimusta on tehty vielä melko vähän Suomessa. Väestön ikääntyessä gerontologisen sosiaalityön rooli tulee yhä tärkeämmäksi ja vaatii tutkimusta osakseen. Gerontologisen sosiaalityön tutkimus suomalaisessa vanhustyössä on tärkeää. Olisi mielenkiintoista tutkia, miten eri paikkakunnilla sosiaalityön työpanos jakautuu ja miten lakisääteiset tehtävät on näissä suunniteltu toteutettavaksi sekä millaista on gerontologinen sosiaalityö monikulttuurisessa ympäristössä.