Symmetristä yhteistyötä vai poliittista imperialismia? : Tapaus CFA-frangi

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella väitettä Ranskan ja sen entisten siirtomaiden välisten vuorovaikutussuhteiden ja vuorovaikutusrakenteiden imperialistisuudesta 14 afrikkalaisen valtion käyttämän CFA-frangin näkökulmasta. Imperialismi määritellään tässä tutkielmassa Johan Galtungia (1971) mukaillen valtion sisäisiksi sekä niiden välisiksi vuorovaikutusrakenteiksi, joiden seurauksena valtioiden väliset elintasoerot kasvavat. Tutkielman viitekehys muodostuu Galtungin (1971) imperialismin käsitteestä, joka liitetään osaksi laajempaa tieteenalan keskustelua. Tässä Galtungin tarjoaman näkökulman rinnalle nostetaan myös marxilaista, postkolonialistista sekä Foucault’n ajattelusta noussutta länsimaalaisen Afrikka-politiikan kritiikkiä.

Primäärilähteenä tässä tutkielmassa toimii Ranskan ja keskiafrikkalaisten CFA-valtioiden välinen valuuttapoliittinen yhteistyösopimus (1972) sekä Keski-Afrikan keskuspankin (BEAC) pankkisäännös (1972). Sopimus ja pankkisäännös valikoituivat työn aineistoksi siksi, että ne muodostavat pohjan Ranskan ja keskiafrikkalaisten CFA-valtioiden vuorovaikutukselle CFA-järjestelmän kontekstissa. Yhteistyösopimuksen sekä pankkisäännöksen analyysin tutkimusmenetelmänä hyödynnetään tässä työssä sisällönanalyysia. Koska tutkielman tavoite on tarkastella väitettä CFA-järjestelmän imperialistisuudesta (Galtung 1971), käytetään analyysissa ensisijaisesti teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan CFA-järjestelmän keskiafrikkalaisia valtiota, joista Kamerun toimii tapausesimerkkinä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että erityisesti Ranskan ja afrikkalaisten valtioiden välisessä vuorovaikutusrakenteessa voidaan nähdä imperialismiin viittaavia feodaalisia piirteitä, joista suurin osa liittyy järjestelmän puutteelliseen monenkeskisyyteen. Ranskan ja keskiafrikkalaisten valtioiden ei voida nähdä muodostavan yhtenäisenä yksikkönä toimivaa kollektiivia, jossa kaikki valuuttapolitiikan keskeiset osa-alueet olisi jaettu. Ranska ei osallistu afrikkalaisten valtioiden tapaan valuuttavarantojen keskittämiseen eikä myöskään jaa afrikkalaisten valtioiden kanssa yhteistä valuuttaa. Ranskan voidaankin nähdä olevan järjestelmässä jonkinlaisessa erityisasemassa CFA-frangin vaihdettavuuden takaajana ja afrikkalaisten valtioiden valuuttavarantojen hallinnoijana.

Siinä missä tutkielman tulokset osoittavat CFA-järjestelmän vuorovaikutusrakenteissa olevan imperialismiin yhdistettäviä feodaalisia piirteitä, eivät analyysin tulokset koskien Ranskan ja afrikkalaisten valtioiden välistä vuorovaikutusta tue suoraviivaisesti tutkimuskirjallisuudessa ja afrikkalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa esitettyä väitettä Ranskan määräävästä asemasta. Ranskan mahdollisuudet saavuttaa määräävä asema CFA-järjestelmässä liittyy sen hallussa olevaan veto-oikeuteen. Samalla kuitenkin huomattava, että vastaava veto-oikeus on myös jokaisella afrikkalaisella CFA-valtiolla. On myös muistettava, että yksimielisyyttä vaativien päätöksentekomenettelyjen lisäksi järjestelmän piirissä voidaan myös havaita symmetristä vuorovaikutusta sekä ainakin symbolista afrikkalaista johtajuutta.