Vihreän rahoituksen ympäristöhyötyjen raportointi viherpesun minimoimiseksi

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten vihreään rahoitukseen liittyvää epäselvyyttä ja viherpesun mahdollisuutta voidaan minimoida jälkikäteisellä raportoinnilla. Tutkielmassa tarkastellaan myös vihreää rahoitusta saaneiden hankkeiden rahoituspäätöksen jälkeistä seurantaa, ulkopuolisten arvioijien roolia sekä yhtenevien kriteerien puutetta. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena keräämällä empiirinen aineisto neljän puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastateltavat asiantuntijat ovat työskennelleet vihreän rahoituksen parissa joko Kuntarahoitus Oyj:ssä tai ulkopuolisina asiantuntijoina Kuntarahoituksen vihreän rahoituksen arviointiryhmässä. Ulkopuolisen arviointiryhmän tehtävänä on arvioida vihreää rahoitusta hakevien hankkeiden kelpoisuutta hyödyntämällä rahoituslaitoksen omaa viitekehystä. Kerätyn aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tuloksisissa korostuvat vihreään rahoitukseen liittyvät kompleksiset haasteet. Ympäristöhyötyjen mittaaminen ja osoittaminen sidosryhmille ei ole täysin yksiselitteistä, vaikka toteutuneiden vaikutusten seurannan nähtäisi tekevän vihreää rahoitusta läpinäkyvämmäksi. Viherpesun riski puolestaan koetaan Suomessa vähäiseksi, vaikkakin teoreettinen mahdollisuus vihreän rahoituksen väärinkäytölle on olemassa. Viherpesun mahdollisuuksia voidaan kuitenkin minimoida hyödyntämällä ulkopuolisia asiantuntijoita arviointiprosessissa. Heidän roolinsa on merkittävä hankkeiden arvioinnissa, sillä rahoituslaitosten asiantuntijuus ei useinkaan riitä vihreyden arviointiin. Vihreän rahoituksen ja teknologian kehittyessä viherpesua voidaan minimoida myös arviointikriteerejä koko ajan kehittämällä. Rahoituspäätöksen jälkeisen seurannan nähdään vähentävän viherpesun mahdollisuutta sekä lisäävän vihreän rahoituksen läpinäkyvyyttä, mutta tällä hetkellä seurantaan ei ole vaadetta eikä toteutukseen selkeitä ohjeita. Rahoituslaitokset odottavatkin selvyyttä vihreän rahoituksen kompleksisiin haasteisiin ulkopuoliselta ylemmältä taholta.

Jotta vihreää rahoitusta hyödyntämällä voidaan edesauttaa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamista, tulee toimintakenttää yhtenäistää yhä enemmissä määrin. Siksi yhtenäisten toimintatapojen ja kriteerien kehittämisen tarve on hyvin ajankohtaista. Keskeistä on kehittää kasvaville markkinoille mahdollisimman nopeasti arviointikriteerit, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä toimet voidaan katsoa ympäristöystävällistä toimintaa tukeviksi. Monista suosituksenomaisista periaatteista siirryttäessä kaikkia velvoittaviin kriteereihin voitaisiin viherpesun mahdollisuutta vähentää ja näin vihreän rahoituksen vaikuttavuutta lisätä. Ennen kuin rahoitukselle on luotuna yhtenevät kriteerit, hankkeiden jälkikäteisellä raportoinnilla voitaisiin viestiä rahoituksen vaikuttavuudesta avoimemmin sidosryhmille sekä vastuullisille sijoittajille. Käytännönhaasteet estävät kuitenkin vielä läpinäkyvän jälkiraportoinnin toteutumisen, vaikka sillä olisi lisäarvoa. Perusteellista raportointia toteutuneista vaikutuksista ei voida vaatia ennen kuin on selvää, miten se tulisi toteuttaa. Viherpesun minimoimiseksi kuitenkin vähäinenkin seuranta ja raportointi nähdään avoimuutta lisäävänä tekijänä.