Adiposytokiinit sepelvaltimoiden ohitusleikkauspotilailla
Laurikka, Antti (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2015-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002172125
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002172125
Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyy Suomessa. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on tehokas menetelmä palauttaa riittävä verenkierto hapenpuutteesta kärsivään sydänlihakseen. Yleisin tapa suorittaa ohitusleikkaus on pysäyttää sydän ja käyttää sydänkeuhkokonetta. Ohitusleikkauksen aikana sydän voi kärsiä hapenpuutteesta ja verenkierron palauttaminen voi tällöin paradoksaalisesti aiheuttaa lisätuhoa. Tätä kutsutaan reperfuusiovaurioksi.
Reperfuusiovauriota on pyritty estämään muun muassa altistamalla kudosta lyhyille iskemiajaksoille ennen pidempää iskemiaa. Myös verenkierron asteittainen palauttaminen suojaa kudosta. Näihin ilmiöihin liittyviä sydänlihasta suojaavia solunsisäisiä signalointireittejä pyritään käynnistämään myös farmakologisesti. Koe-eläintöiden perusteella on esitetty, että rasvakudoshormonit eli adiposytokiinit saattavat suojata sydäntä reperfuusiovauriolta. Osa adiposytokiineistä saattaa toisaalta pahentaa vauriota. Suojaavina adiposytokiineina pidetään adiponektiinia ja leptiiniä. Mahdollisesti reperfuusiovauriota pahentavia adiposytokiineja ovat adipsiini ja resistiini.
Tutkimme 32 ohitusleikatun potilaan verinäytteistä adiposytokiinipitoisuuksia ja korreloimme niitä sydänlihaksen vaurion (troponiini T), tulehduksen (IL-6) ja oksidatiivisen stressin (8-isoprostaani ja myeloperoksidaasi) merkkiaineisiin. Kaikissa leikkauksissa käytettiin sydänkeuhkokonetta. Potilailta kerättiin valtimoverinäytteet anestesian yhteydessä, sydänkeuhkokoneeseen kytkennän yhteydessä, 1 ja 15 minuuttia oman verenkierron palauttamisen jälkeen sekä 4 ja 24 tuntia sydänkeuhkokoneeseen kytkemisen jälkeen. Adiposytokiinien, IL-6:n, 8-isoprostaanin ja myeloperoksidaasin pitoisuudet määritettiin ELISA-menetelmällä. Troponiini T määritettiin Huslab:ssa Helsingissä.
Havaitsimme, että resistiinin ja leptiinin plasmapitoisuudet lisääntyivät merkittävästi leikkauksen jälkeen. Erityisen mielenkiintoista on, että potilailla, joilla resistiini-pitoisuudet nousivat leikkauksen jälkeen eniten, tapahtui myös eniten sydänentsyymipäästöä (troponiini T). Resistiini korreloi myös oksidatiivisen stressin merkkiaineen myeloperoksidaasin kanssa heti verenkierron palauttamisen jälkeen. Leptiinin ja adiponektiinin osalta sydänlihasta suojaavaa vaikutusta ei havaittu. Tulos vahvistaa käsitystä resistiinin mahdollisesta reperfuusiovauriota pahentavasta roolista.
Tutkimuksesta kirjoitettu artikkeli on julkaistu European Journal of Cardio-Thoracic Surgery- lehdessä v. 2014 (Laurikka A et al. Adipocytokine resistin correlates with oxidative stress and myocardial injury in patients undergoing cardiac surgery. Eur J Cardiothorac Surg, 46: 729-36, 2014). Osallistuin työn suunnitteluun, tein laboratoriomäärityksiä ELISA-menetelmällä potilasaineiston verinäytteistä ja keräsin kliinisiä tietoja potilastiedostoista. Lisäksi tulosten laskeminen ja tilastollinen analysoiminen ovat ensisijaisesti tekemiäni. Kirjoitin artikkelin ensimmäisen version, jota muokattiin edelleen yhdessä ohjaajien ja artikkelin muiden tekijöiden kanssa.
Reperfuusiovauriota on pyritty estämään muun muassa altistamalla kudosta lyhyille iskemiajaksoille ennen pidempää iskemiaa. Myös verenkierron asteittainen palauttaminen suojaa kudosta. Näihin ilmiöihin liittyviä sydänlihasta suojaavia solunsisäisiä signalointireittejä pyritään käynnistämään myös farmakologisesti. Koe-eläintöiden perusteella on esitetty, että rasvakudoshormonit eli adiposytokiinit saattavat suojata sydäntä reperfuusiovauriolta. Osa adiposytokiineistä saattaa toisaalta pahentaa vauriota. Suojaavina adiposytokiineina pidetään adiponektiinia ja leptiiniä. Mahdollisesti reperfuusiovauriota pahentavia adiposytokiineja ovat adipsiini ja resistiini.
Tutkimme 32 ohitusleikatun potilaan verinäytteistä adiposytokiinipitoisuuksia ja korreloimme niitä sydänlihaksen vaurion (troponiini T), tulehduksen (IL-6) ja oksidatiivisen stressin (8-isoprostaani ja myeloperoksidaasi) merkkiaineisiin. Kaikissa leikkauksissa käytettiin sydänkeuhkokonetta. Potilailta kerättiin valtimoverinäytteet anestesian yhteydessä, sydänkeuhkokoneeseen kytkennän yhteydessä, 1 ja 15 minuuttia oman verenkierron palauttamisen jälkeen sekä 4 ja 24 tuntia sydänkeuhkokoneeseen kytkemisen jälkeen. Adiposytokiinien, IL-6:n, 8-isoprostaanin ja myeloperoksidaasin pitoisuudet määritettiin ELISA-menetelmällä. Troponiini T määritettiin Huslab:ssa Helsingissä.
Havaitsimme, että resistiinin ja leptiinin plasmapitoisuudet lisääntyivät merkittävästi leikkauksen jälkeen. Erityisen mielenkiintoista on, että potilailla, joilla resistiini-pitoisuudet nousivat leikkauksen jälkeen eniten, tapahtui myös eniten sydänentsyymipäästöä (troponiini T). Resistiini korreloi myös oksidatiivisen stressin merkkiaineen myeloperoksidaasin kanssa heti verenkierron palauttamisen jälkeen. Leptiinin ja adiponektiinin osalta sydänlihasta suojaavaa vaikutusta ei havaittu. Tulos vahvistaa käsitystä resistiinin mahdollisesta reperfuusiovauriota pahentavasta roolista.
Tutkimuksesta kirjoitettu artikkeli on julkaistu European Journal of Cardio-Thoracic Surgery- lehdessä v. 2014 (Laurikka A et al. Adipocytokine resistin correlates with oxidative stress and myocardial injury in patients undergoing cardiac surgery. Eur J Cardiothorac Surg, 46: 729-36, 2014). Osallistuin työn suunnitteluun, tein laboratoriomäärityksiä ELISA-menetelmällä potilasaineiston verinäytteistä ja keräsin kliinisiä tietoja potilastiedostoista. Lisäksi tulosten laskeminen ja tilastollinen analysoiminen ovat ensisijaisesti tekemiäni. Kirjoitin artikkelin ensimmäisen version, jota muokattiin edelleen yhdessä ohjaajien ja artikkelin muiden tekijöiden kanssa.